Teemu Potapoff: Faija : Kirja isyydestä

Vanhemmuus on ollut isossa murroksessa viimeisten vuosikymmenien aikana. Olemme viimein siirtymässä aikaan, jossa vanhemmuus ei ole äitiyttä, johon liittyy koti ja lapset ja isyyttä, johon kuuluu vaimo (eli tuttavallisemmin lasten äiti) ja vähintään kaksi lasta sekä ennen kaikkea työ ja työura, joka tuo perheelle rahaa. Uusi vanhemmuus on aihe, jota on käsitelty laajasti julkisuudessa ja kirjallisuudessakin, mutta näkökulmia aiheeseen on hyvä saada laajasti lisää. Teemu Potapoffin kirja Faija : Kirja isyydestä on mainio isän näkökulmaan sukeltava kokonaisuus uudesta vanhemmuudesta.

Potapoff on omien sanojensa mukaan pyrkinyt ”kirjassa olevien kohtaamisten avulla piirtää kuvan suomalaisista isistä”. Kokonaisuus koostuu kymmenestä erilaisesti isyyden kuvauksesta sekä kirjailijan oman isyyden pohdinnasta. Oman isyytensä tarinan kertoo todella moninainen joukko isiä nuoresta ja sateenkaariperheen isästä, maahanmuuttaja-, suurperheen, ura- sekä lapsensa menettäneeseen isään.

Kaikki nämä kertovat yhtäältä siitä, että kaikki vanhemmuus on erilaista ja kumpuaa kunkin vanhemman omasta taustasta ja kokemuksista. Toisaalta kertomuksista nousee esiin voimakas tarve tehdä asioita eri lailla kuin oma isä niitä aikanaan teki; oli kyseessä sitten lasten laiminlyönti alkoholin vuoksi tai ylipäänsä vähäisen ja oikeanlaisen huomion osoittaminen lasta kohtaan.

Faija : Kirja isyydestä antaa runsaasti ajattelemisen aiheita etenkin meille nykyhetkessä omaa isyyttämme eläville ja kokeville lukijoille. Suomalainen isyys ei mitenkään kattavasti mahdu kymmeneen kertomukseen isyydestä ja se helposti myös lukijalta unohtuu, kun kokonaisuutta pyritään kuvaamaan hyvin harvoja yksittäisiä esimerkkejä käyttäen.

Esimerkit toisten isyydestä ovat kuitenkin äärimmäisen tärkeitä, jotta omaa isyyttä ja kokemusta siitä on mahdollista reflektoida verrattuna johonkin toiseen. Isyys on ollut valitettavan vaiettu aihe ja sen sanoittaminen on yhteiskunnallisestikin valtavan tärkeää.