Kestää vähän aikaa tottua tähän erikoiseen konseptiin. Satuhahmot Lilleri Lallerista Sinipartaan ovat joutuneet evakkoon omista maailmoistaan salaperäisen Vihollisen armeijan valloitettua ja orjuutettua kotimaat. Maailmojen välisten porttien kautta pakolaisjoukko on päätynyt hyvin paljon meidän maailmamme New Yorkia muistuttavaan paikkaan.
Ihmismuotoiset satuolennot ovat eläneet kaupungissa vuosisatoja normaalia jäljittelevän kulissin takana. Tarvittaessa pakolaisyhteisön toimistorakennuksen kolmannessatoista kerroksessa asuvat noidat hävittävät maallikoiden muistot oudoista tapahtumista taikakonsteillaan. Eläinhahmot ja muut omituisuudet, kuten Herttakuningattaren pelikortit tai juoksevat lautaset, on kuitenkin täytynyt sulkea kauas maaseudulle eristäytyneelle maatilalle. Sarjan alkaessa on epämääräinen ”nykypäivä”.
Fables on tarinajatkumo, jota on suorasukaisen alun hämmennyksen jälkeen sisään päästyään mahdotonta jättää kesken. Taustalla kulkee suuri juoni, etualalla selvitellään pienempiä kriisejä. Ja satuhahmojen ollessa kyseessä mitä tahansa voi tapahtua.
Päähenkilöiksi nousevat esimerkiksi satuhahmojen yhteisöä johtava Lumikki ja parannuksen tehnyt ja seriffiksi päätynyt Iso paha susi. Pikkuhiljaa selviää, miksi saduissa on monenlaisia prinsessoja, mutta prinssi tuntuu olevan aina samanlainen. Tarinan myötä esitellään esimerkiksi lajien tasa-arvoa ajava anarkisti-Kultakutri ja tarinoiden renttu, pavunvartta kiivennyt Jaakko, joka on saanut oman spin-off -sarjankin.
Fables on suloinen, hauska ja sopivasti synkeä aikuisten sarjakuva. Vaihtuvat piirtäjätkin miellyttävät valtaosin ainakin minun silmääni. Valitettavasti sitä voinee suositella kuitenkin vain niille, jotka ovat valmiita jäämään koukkuun pitkään, pitkään kirjasarjaan.