Jos ja kun on lukenut Risto Malinin aikaisemmat kirjat Anjalankosken salaisuus ja Kylmä kuin Kymi, on sillä tavalla koukussa, että on suorastaan pakko lukea aina kun tulee seuraava. Nyt vuorossa on Fabergén kana. Ei kuitenkaan haittaa, jos lukee väärässä järjestyksessä. Vilmalotta Henrikssoniin tutustuttiin jo kirjassa Anjalankosken salaisuus ja nyt hän on mukana jälleen.
Fabergèn kanassa mennään monessa tasossa ja monessa paikassa ja se on erittäin hyvin rakennettu. Siinä kerrotaan eräänlainen sukutarina Kostamon suvusta, joka alkaa vuonna 1841 Jaakkimassa syntyneestä Ontrei Kostamosta ja päädytään Kristiinaan ja Karolukseen, jotka syntyivät 1960-luvulla. Sukupuu on kuvattu kirjan alkuun.
Kostamon suvun ”kirous” on Fabergén kana, joka aiheuttaa moninaisia ongelmia. Miten pitkin matkaa on yhdelle sun toiselle tapahtunut yllättäviä putoamisia…
Alunperin Vilmalotta Henriksson saa tehtäväkseen laatia Kostamon suvun Koskappa-vaatetuskonsernista yrityshistoriikin. Tämän laittaa alulle suvun vanhin, melkoinen patronella Karoliina Kostamo. Pian ilmenee, että hänen tyttärensä Kristiina on kadonnut. Vilmalotan ystävä Johanna on Kristiinankin ystävä, eikä hänestäkään ole mitään merkkiä.
Kirjassa ollaan siis eri ajoissa ja eri paikoissa, mutta kaikki nivoutuu yhteen, aivan kuin oltaisiin aluksi ihan eri radoilla, mutta samalle asemalle saavutaan ja sitten yhdistytään. Välillä ollaan niin jännällä raiteella, että tuskin uskaltaa seuraavaa sivua kääntää.
Koko kirja on niin täynnä kaikkea sellaista pikkujuttua, joita on kiva seurata, oivaltaa ja yhdistää. Kun kirjailija on eläkkeellä oleva taloustoimittaja, niin kaikki tarinan taustatyöt ovat huolella tehtyjä. Vaikea uskoa, että kukaan voisi löytää jotain asiaa, ettei se niin mennyt… Kirjassa on fiktion seassa sopivasti faktaa läpi koko tarinan, aina sota-ajoista tähän päivään asti. Vastaan tulee tuttuja ihmisiä ja paikkoja.
Tällainen romaani, missä on fakta ja fiktio sekoitettu on todella kiinnostavaa. Saa lukija itse miettiä, minkä tunnistaa ja minkä ei. Risto Malin on kirjailijana äärimmäisen tarkka ja juoni on loppuun asti hiottu. Fabergén kana ei ole helppo tarina, vaan ottaa ja antaa kaikkensa.