Tunnemme fossiilien perusteella noin 250 000 sukupuuttoon kuollutta lajia, mutta ne ovat vain murto-osa niistä sadoista miljoonista lajeista, joita maapallolla on elänyt vuosimiljoonien mittaan. Arvioidaan, että kaikista koskaan eläneistä lajeista 99,9% on kuollut jo sukupuuttoon.
Jean-Baptise de Panafieun ja Alexandre Francin sarjakuvalla Extinctions : Twilight of the Species riittää kosolti mielenkiintoista sanottavaa, mutta juuri yllä oleva fakta jäi erityisesti kummittelemaan mieleeni. Miten paljon onkaan ollut lajeja, joista ei ole jäänyt jälkeäkään ja joista emme koskaan tule tietämään yhtään mitään. Haikea ajatus, mutta vaikka sukupuuttoa voikin pitää luonnollisena ilmiönä, löytyy maapallon historiasta viisi massiivista tapahtumaa, joita ei voi pistää luonnollisen vaihtelun piikkiin, ja jotka pyyhkäisivät pöydän kerralla tyhjäksi. Pahin tällainen tapahtuma oli permikauden joukkosukupuutto, jossa kuoli 90% silloisista lajeista. Tuolloin tapahtumasta oli vastuussa massiiviset tulivuorenpurkaukset, jotka kerryttivät ilmakehään niin paljon hiilidioksidia, että maapallo lämpeni 8–10 asteen verran.
Tuo muinainen sukupuuttoaalto tapahtui geologisesta näkökulmasta silmänräpäyksessä eli noin miljoonan vuoden aikajänteellä. Tätä lukua voi verrata siihen, miten vain 40 vuodessa maapallon eläinpopulaatiot ovat romahtaneet 50–60%. Elämmekin nyt keskellä kuudetta sukupuuttoaaltoa ja sarjakuva pyrkii vastaamaan kysymykseen mitä se tarkoittaa meidän kaikkien kannalta.
Ihan puhtaasta tietokirjallisuudesta ei kuitenkaan ole kyse. Extinctions : Twilight of the Species kerrotaan ohjaaja Emman silmin, joka on tekemässä arktisella (ja kuvitteellisella) Heyerdahlin saarella dokumenttielokuvaa sukupuuttoaaltojen historiasta ja nykyisyydestä. Tämä antaa luontevan syyn keskusteluille tiedemiesten kanssa ja luvan kysyä ”tyhmiäkin” kysymyksiä. Tarinaan on saatu mahdutettua myös hieman henkilökohtaista draamaa: Emman saarelle salakuljettama kissa avaa hyvin sarjakuvan laajempia teemoja, mutta sarjakuvan romanttinen alajuoni jäi ainakin tämän lukijan mielestä melkoisen turhaksi. Onneksi siihen ei kuitenkaan montaa ruutua tuhlaudu.
Sarjakuvan käsikirjoittaja Jean-Baptise de Panafieu on koulutukseltaan meribiologian professori, ja hänet tunnetaan erityisesti populaaritietokirjojen ja dokumenttielokuvien ohjaajana ja käsikirjoittajana. Tämä tausta näkyy sarjakuvassa positiivisesti, teokseen on saatu mahdutettua paljon tietoa mutta kerronta on siitä huolimatta sujuvaa ja tieto helposti omaksuttavaa. Valtavia tekstimassoja ei ole onneksi eksynyt mukaan. Alexandre Francin yksinkertainen ja ilmava piirustustyyli sopii hyvin informatiiviselle tarinalle, senkään puolesta ei ole odotettavissa ähkyä.
Extinctions : Twilight of the Species on kaikkiaan oikein hyvä yleisesitys aiheesta, johon kannattaa tarttua jos aihepiiri yhtään kiinnostaa. Toistaiseksi sarjakuva on englanniksi saatavilla vain e-kirjana.