Autosotamies Peltola tankkaa autonsa ja lähtee noutamaan everstiä huvilaltaan Sysmästä takaisin Helsinkiin. Kun he pääsevät perille, eversti huomaa salkkunsa unohtuneen. Peltola lähtee takaisin huvilalle noutamaan salkkua.
Aika simppeli on pääjuoni Veijo Meren romaanissa Everstin autonkuljettaja, sillä oikeastaan se tuli kuvatuksi jo tuossa yllä. Mutta kyllähän tuostakin romaanin saa aikaiseksi. Oikeastaan juoni, konkreettiset tapahtumat ja niiden järjestys, on mukana vain siksi, että Veijo Meri pääsee käsiksi pääaiheeseensa: Peltolan pään sisälle. Mitä kaikkea nuori varusmies ehtii miettiä ja havaita pitkän kesäisen päivän aikana, kun auto liikkuu ja maisemat vaihtuvat!
Hitaan päivän aikana Peltola joutuu moneen kertaan odottelemaan. Tiellä tulee traktorin perässä siirrettävä sauna vastaan. Kioskilla sysmäläiset teinit kisailevat ja kinastelevat. Everstin vaimo ja lapset täytyy saada ajelulle ennen everstin lähtöä Helsinkiin. Aamulla laitapuolen kulkijat kokoontuvat Urpon ruokalaan. Asiat näyttäytyvät Peltolalle ja jatkavat radallaan.
Veijo Meren proosassa kukkii pieni huumori koko ajan, vaikka mistään hassuttelukirjasta ei varsinaisesti olekaan kyse. Meri löytää hienovaraisen tilannekomiikkansa arkisista asioista ja kuvaa niitä taitavasti. Uuden painoksen loppusanoissa Petri Tamminen analysoi teosta ansiokkaasti. Everstin autonkuljettaja on hyvä romaani, jota suosittelen mielelläni!