Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Emma Puikkosen edellinen romaani, Matkamusiikkia, käsitteli uuden elämän syntyä, vanhenemista ja kuolemaa sekä minuuden etsintää absurdilla otteella. Uusimmassa romaanissaan Eurooppalaiset unet hän laajentaa ihmisyyden tarkastelun Euroopan mittakaavaan. Useista sirpaleista koostuva kokonaisuus käy läpi Euroopan lähimenneisyyden kriisejä: Berliinin muuri, Kosovo, Islannin tulivuorenpurkaus.
Kirjan luvut sijoittuvat eri vuosiin mutta niissä esiintyvät henkilöt liittyvät, ainakin löyhästi, toisiinsa. Eräänlaisena keskushenkilönä voisi pitää Johannesta, joka reppureissaa nuorena Euroopan halki mutta viettää suurimman osan aikuisuuttaan halvaantuneena sängyssä. Johanneksen avustaja Fadumo on paennut Mogadishusta ja päätynyt maahanmuuttajaksi Ruotsiin, unkarilainen Andor pelaa poliittisia pelejä ja janoaa korvausta koulukiusatulle sielulleen, Johanneksen poika Joel eksyy väärään seuraan. Ihmisten henkilökohtaiset tragediat kulkevat maailmanhistorian tahtiin.
Puikkonen ei säästele sanoja kertoessaan niistä kauheuksista, joihin ihmiset meillä ja muualla pystyvät. Kriisien takaa paistaa ihmisen vallanhalu; kostonhimo johtaa väkivallan kierteeseen. Kukaan ei ole toistaan pahempi, jos ei parempikaan. Teos on terveellinen muistutus siitä, miten lyhyt ihmisen muisti on, mutta miten pitkäaikaisia traumat.
Eurooppalaiset unet sisältää myös leikillisen ajatuksen siitä, että asiat olisivat voineet mennä toisinkin. Absurdeja asioita tapahtuu ja henkilöt kohtaavat yliluonnollisia tilanteita: unkarilainen poliitikko pysäyttää vahingossa verilöylyn, nainen saa elää uudelleen vuosikymmenien takaisen tilanteen. Tilanteet ja tapahtumat hyppivät vuosikymmeneltä toiselle, mutta jossain välissä juoksee punainen lanka.
Teos käsittelee rankkoja aiheita, mutta lopussa Puikkonen armahtaa lukijansa. Viimeinen osio kirjoittuu tulevaisuuteen ja liippaa läheltä Jussi Valtosen Finlandia-palkitun teoksen He eivät tiedä mitä tekevät teemoja. Markkinavoimat pyörittävät maailmaa ja ylikansalliset yhtiöt polkevat yksilöt alleen. Mutta toivoa on, sillä aina on joku, joka jaksaa taistella hyvän puolesta. Jospa tosielämässäkin voisi käydä niin, että ihmisyys voittaa.
