Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Eletään 1990-luvun alkua Pohjois-Irlannissa, ja useat kolmikirjaimiset militanttiryhmittymät ilmoittavat tulitauosta Irlannin katolisten ja protestanttien vuosikymmeniä jatkuneeseen verenvuodatukseen. Sinänsä omituinen tuo tulitauko on, että levottomassa Belfastissa pommit räjähtelevät edelleen ja ihmisiä vammautuu tai kuolee mellakoissa edelleen. Jossain tämän konfliktin välimaastossa luovivat Jake, Chuckie ja heidän ystävänsä — kolmekymppiset ikuiset pojat, jotka eivät oikein tiedä, mitä elämällään tekisivät.
Chuckien äkkirikastuminen ja -rakastuminen johtavat miehet vähitellen uuden elämänvaiheen partaalle, kummankin päähenkilön hieman omalla tavallaan. Jake on eksyksissä aiemman suhteensa päättymisen jäljiltä, mutta lopulta hänkin alkaa huomata tilansa mahdottomuuden. Taustalla pyörii koko ajan Pohjois-Irlannin konflikti, jolle Jake ja Chuckie pyrkivät antamaan mahdollisimman vähän huomiota, mutta välinpitämättömyys on vaikeaa ristiriitojen repimässä maakunnassa.
Robert McLiam Wilsonin Belfastille omistettua järkälettä ei ainakaan voi syyttää yrityksen puutteesta. Parhaimmillaan hän on kuvatessaan Pohjois-Irlannin kriisin naurettavuutta. Viattomien ihmisten kärsimykset eivät jätä kylmäksi. Dialogi on purevaa, joskin jossain kohdin muutamat vitsit tulevat hieman liiankin tutuiksi. Lisäksi erityisesti kirjaan on kerätty muutamia todella herkullisia sivuhahmoja, kuten sulavasti julkisuuden perässä puolta vaihtava runoilija ja rivouksia lateleva 12-vuotias lehdenmyyjäpoika.
Kokonaisuus sen sijaan kyllä jättää jonkin verran kylmäksi, sillä monet juonenkäänteet ovat kovin epäuskottavan ja turhankin tuntuisia. Kirjassa olisi melko lailla tiivistämisen varaa. Lisäksi Jaken hahmosta on ehkä yritetty tehdä liiankin sankarillinen ja jotenkin täydellisyydessään vähän ylikin vetäisty — kirjailijan idealisoitu omakuvako? Mutta kyllähän toisaalta Jaken kaltainen rosoinen kovanaama, jossa on myös herkkä ja älykäs puolensa, vetoaa moneen kohderyhmään. Chuckien kautta mukaan tuleva huumorielementti nostattaa monet naurut ilmoille. Ikävää on oikeastaan se, että hienot kriittiset ja pasifistiset ajatukset jäävät vähän sivulauseisiin ja muun sisällön keskelle. Kyllähän tätä voi vinkata, erityisesti itseään etsiville parikymppisille nuorille, eikä Irlanti-intoilustakaan varmasti haittaa olisi.
