Kaikki haluavat ajatella kuolinvuoteellaan, että elivät hyvän elämän. Elämä oli ehkä raskas, köyhä, surkea. Miksi siis elää? Kuolema on silti ikävämpi kuin kurjakin elämä.
Omaperäisistä tiiviistä romaaneistaan tunnetun Kristina Carlsonin uusi kirja Eunukki vie matkalle 1100-luvun Kiinaan. Wang Wei on noin 70-vuotias eunukki, joka on pikkupojasta saakka elänyt keisarin hovissa palvelijana. Nyt palveluksen jättäneenä Wang Weillä on aikaa istua muurin kivipenkillä, potea kipeää vatsaansa ja muistella menneitään viiden eri keisarin hovissa. Wang Wei on yksin, yksinäinen, ajatuksissaan, ja niinpä hänen ajatuksensa juoksevatkin vapaasti. Ajatukset ovat vapaita, mutta puheita pitää varoa.
Wang Wei pitää naisista, haaremipalvelijana hän tutustui heihin paremmin kuin miehiin. Hän muistelee Vanhalta rouvalta saamiaan neuvoja ja Mestarin ohjeita, mutta jotenkin kaikki kääntyy vähitellen takaisin häneen itseensä, odottavaan kuolemaan, kaikesta luopumiseen. Tunnelma on hidas, haikea.
Eunukki on pieni kirja, jossa on kummallinen tunnelma. Kaukaisen ajan ja miljöön mukanaan tuoma vieraannuttamisen tunne kääntyy lopulta Eunukin voitoksi, sillä sen filosofinen, jopa aforistinen, syvyys alkaa aueta. Eunukissa ei tapahdu oikeastaan yhtään mitään, ja siksi se kestääkin useamman lukukerran. Nopealukuinen teos, mutta jää kutittelemaan mieleen! Suosittelen.