Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Käsissäni oli muistelmateos, joka ajallisesti käsittelee 1980-1990-lukuja. Tässä kirjassa Anne Tarsalainen kertoo siitä, kun on naimisissa venäläisen miehen kanssa ja tämän Antin kotouttamisesta Suomeen.
Kaikenlaisia ongelmia on vastassa, mutta Annen ja Antin suhde on niin vahva, että sen varaan voi varata ihan rauhassa ja tulee heti sellainen tunne, että kaikesta selvitään.
He ovat nuoria ja ensimmäinen asia on se, että Antille saataisiin työpaikka. Anne painaa kahdessakin työpaikassa, mutta se ei tunnu Antista hyvältä. Antti opiskelee suomea ja tekee kaikkensa, että saisi töitä ja he voisivat elää perheenä. Kansalaisuuskin on saatava.
He kohtaavat ennakkoluuloja ja byrokratian kiemuroita, niin että jo pelkästään lukiessa verenpaine nousee. Mutta – sitkeästi he yhdessä hoitavat asioita ja saavat apua. Onneksi aina on olemassa ihmisiä, jotka asettavat ihmisyyden ensisijalle ja heittävät ennakkoluulot roskiin.
Yllättävintä oli se, että kun heidän ensimmäinen lapsensa syntyi, hänestä tuli automaattisesti venäläinen, koska se on isän kansalaisuus. Siinä vaiheessa jo oma sisu pikkasen kuohahti. No, ajan myötä kaikki lutviutuu.
Välillä Anne menee lapsuuteen ja muutenkin oman perheen pariin, kertomalla heistä ja se ei ole mitään helppoa ollut. Jotenkin sitä vaan oli kuitenkin niin hyvillään, että vaikka Anne on hyvin nuori tämän kirjan vaiheissa, niin harvinaisen täyspäinen, vaikka eväät eivät ole olleet kummoiset.
Anne Tarsalainen kirjoittaa kaunista kieltä, helposti luettavaa ja nautittavaa. Tarinalla voi herkutella ja se kulkee kuin lukisi romaania.
