Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kanadalaislähtöisen ja sittemmin englantilaistuneen Emma Hooperin esikoisteos Etta ja Otto ja Russell ja James antaa äänen tavallisille ihmisille. Otto on monilapsisen maanviljelijäperheen numero 7 eikä edes nuorin. Russell taas muuttaa Oton perheen naapuriin lapsena ja hänestä tulee Otolle puoliveli ja elinikäinen ystävä. Etta on kotoisin kaupungista ja hänellä on vain yksi sisko, joka menehtyy nuorena. Kolmikko tutustuu toisiinsa, kun Etta tulee opettajaksi kyläkouluun, jota nuorukaisiksi varttuneet pojat käyvät vuoropäivinä. Toisina päivinä he ahertavat maatilan töissä.
Sinänsä teos perustuu varsin käytetylle idealle, sille, että joku lähtee kävelemään satoja ja jopa tuhansia kilometrejä pois vanhasta elämästään tai kohti elämänsä unelmaa. Etta on 82-vuotias dementoituva vanhus, joka eräänä päivänä lähtee kävelemään itään, kohti merta, jota hän ei ole koskaan nähnyt. Hänellä on taskussaan unohdusten varalle lista läheisistä ihmisistä sekä kävelyseuranaan kojootti. Hooper tuo tuttuun tarinaan kuitenkin syvyyttä ja monipuolisuutta erilaisten aikatasojen avulla. Tarina alkaa Etan lähdöllä, mutta kääntyy saman tien kertomaan Oton ja Russellin lapsuusvuosista ja varttumisesta kuivalla preerialla.
Toinen maailmansota puhkeaa, ja se tarkoittaa monille nuorille miehille, kuten Otolle, mahdollisuutta päästä katsomaan maailmaa. Tässä kohtaa ystävysten tiet eroavat, sillä Russell on rampa eikä häntä hyväksytä palvelukseen. Russell jää pitämään seuraa Etalle, jolle Otto kirjoittaa rintamalta. Poikien ystävyys ei kärsi edes silloin, kun Etta valitsee Oton Russellin sijaan. Russell asuu koko elämänsä pariskunnan naapurissa ja lähtee Etan rohkaisemana lopulta hänkin omalle odysseialleen.
Hooperin tarina ei kerro vain rakkaudesta, ystävyydestä ja elämän mukanaan tuomista kolhuista, vaan se avaa myös palan Kanadan historiaa sekä kuvailee elävästi elämää kuivalla ja kuumalla maaseudulla. Muistot ja takaumat sekoittuvat nykyhetkeen ja muistaminen unohtamiseen, kun Etta tekee matkaansa kohti merta ja dementiaa. Teos on rakennettu erilaisten tekstien varaan, sillä sen sivuilta saa lukea Etan reseptejä, Etan ja Oton kirjeenvaihtoa sota-aikana ja nyt, Etan matkan varrella, sekä erilaisia ilmoituksia ja lomakkeita.
Lopulta Etta ja Otto ja Russell ja James on hieman surumielinen romaani, mutta sen kuvaamassa elinikäisessä ystävyydessä on jotain todella kaunista. Odotukseni kirjan suhteen olivat hieman korkeammalla, mutta en sanoisi silti pettyneeni. Kirjassa on hiljaista viisautta, jonka voisi tiivistää lauseeseen ”Täytyy vain muistaa hengittää”, ja sen tarjoama aikalaiskuvaus on tällaiselle historiafriikille juuri paikallaan.
