Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Avi Heikkisen 2019 ilmestynyt sci-fi sarjakuva Valotusaika teki vahvalla käsikirjoituksellaan niin voimakkaan vaikutuksen, että se päätyi vuoden sarjakuvaksi. Oli selvää, että mikä tahansa Heikkisen seuraava sarjakuva onkaan, se on pakko lukea. Ethän kuole ennen minua osoittautuu kuitenkin yllätykseksi. Heikkisen parivaljakoksi ja sarjakuvan varsinaiseksi piirtäjäksi on ilmestynyt Aapo Kukko, joka on nopeaan tahtiin noussut Suomen eturivin sarjakuvataiteilijoiksi.
Temaattisesti Ethän kuole ennen minua osoittautuu kiinnostavaksi. Neljässä tarinassa käsitellään isyyden ja vanhemmuuden pelkoja yliluonnollisen kautta, tosin ensimmäinen tarina Odotusaika edustaa jo enemmän puhdasta kauhua. Karmea tarina alkaa pariskunnan näennäisesti onnellisesta odotusajasta; kehto ja lastenvaatteet on juuri ostettu, kuten myös itkuhälytin. Jokin kuitenkin mättää, sillä itkuhälyttimestä alkaa pian kuulua omituisia, uhkaavia ääniä. Ensin jollekulle tehdään väkivaltaa, ja kuulostaa siltä, että jossain isä ja poika riitelevät aina vain uhkaavimmin sanakääntein, mutta mistä itkuhälyttimen äänet oikein tulevat? Kenties naapurista, vaiko sittenkin päähenkilöiden omasta tulevaisuudesta? Harva tarina onnistuu kuvaamaan vanhemmuuden pelkoja yhtä hyytävästi kuin Odotusaika.
Vahva alku jatkaa tarinalla, joka osoittautuu omaksi suosikikseni. Ero kertoo yksinhuoltajaisän ja tyttären arjesta, jossa tapahtuu kuitenkin kummia. Vaikka isä miten yrittää suojella tytärtään onnistuu tämä silti kerta toisensa jälkeen katoamaan isänsä silmistä. Minne tyttö häviää ja miksi viranomaiset suhtautuvat asiaan ensin välinpitämättömästi ja lopulta isää syyllistävästi? Erosta ei kannata kertoa tämän enempää, mutta sanottakoon, että tarinan lopetus on yllättävä ja tunnelmallisuudessaan upea.
Myös kokoelman kolmas tarina Isä meidän osaa yllättää. Enimmäkseen ilman dialogia kerrottu tarina kertoo papista, joka rukoilee sairaalloisen poikansa taakan kannettavakseen ja hänen rukouksena toteutuukin, kirjaimellisesti. Pojan kokemat murheet ja kivut tulevat tästä lähtien isän koettavaksi, mutta tämän pyynnön seuraukset eivät ole aivan sitä, mitä voisi ensiajattelemalla kuvitella. Helikopterivanhemmuuden ongelmia voisi kuvata varmasti monin eri tavoin, mutta juuri uskon mukaan tuominen tuo tarinaan symboliikkaa, joka nostaa kerronnan aivan toiselle tasolle. Tarinan viimeinen ruutu – karmeassa onnellisuudessaan – iskee kuin potku munuaisiin.
Viimeinen tarina Ethän kuole ennen minua viimeistelee kaikin puolin onnistuneen teoksen. Tarina kertoo vanhemmasta pariskunnasta, joiden ainoa mahdollisuus saada lapsi on adoption kautta. Kyse ei ole kuitenkaan ihan minkälaisesta lapsesta tahansa, vaan lapsesta, joka varttuu kymmenkertaisella nopeudella vanhempiinsa nähden ja tulee siten kuolemaan ennen heitä. Voiko matka olla sen arvoinen, kun surullinen lopputulos on jo tiedossa? Tarina kuulostaa masentavalta, mutta ehkä hieman yllättäen lopputulos oli ainakin itselleni aivan päinvastainen. Tarinan toiveikas ja kaunis viesti vanhemmuuden syvemmästä merkityksestä iski todella lujaa, vaikka miten itse lapseton olenkin.
Miten summata näinkin upea lukukokemus? Jos Avi Heikkisen esikoisalbumi oli käsittämättömän vakuuttava, niin ei tässä ainakaan jälkeen jäädä. Isyys on teemana mielenkiintoinen ja myös näkökulmaltaan tuore, useinhan vanhemmuuden kipukohtia ja pelkoja käsitellään pikemminkin äitiyden kautta. Isät tapaavat jäävät tarinoissa helposti kaukaisiksi hahmoiksi, myös lapsilleen, mutta Ethän kuole ennen minua tuo paljon kaivattua näkökulman vaihdosta. Rakkaus, vastuu, syyllisyys, pelko, kiitollisuus; isyyden tunteiden koko kirjo avautuu tarinoissa koskettavalla tavalla, ja tapa joilla tarinoihin sekoitetaan yliluonnollinen tuntuu luontevalta eikä lainkaan päälleliimatulta.
Aapo Kukko on myös tehtäviensä tasalla ja tuo tarinat henkiin ammattilaisen elkein. Kukon tussivetoinen mustavalkoinen tyyli sopii hyvin Heikkisen tarinoiden henkeen, ja kuvakerronta on yhtä lailla harkiten laadittua. Kokonaisuus on yksinkertaisesti parasta mitä suomalaisella sarjakuvalla on tällä hetkellä tarjota, ja Ethän kuole ennen minua on ilman muuta ehdolla vuoden parhaaksi sarjakuvaksi kunhan vuoden lopussa ollaan laatimassa listaa vuoden parhaista vinkeistä. Suosittelen, tällaista luettavaa ei joka päivä ole tarjolla!