Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Leo Siliämaa on tehnyt pitkän päivätyön kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun saralla. Työ maatalousasiantuntijana Luterilaisen maailmanliiton palveluksessa vei hänet Sudaniin 1970-luvun lopulla. Seuraaviin vuosikymmeniin mahtui lukuisia työtehtäviä eri Afrikan maissa, kunnes hän jäi eläkkeelle Kirkon Ulkomaanavun Sudanin ohjelmajohtajan tehtävästä. Työ konfliktien, kaaoksen ja sotatilan keskellä kysyy rohkeutta, sitkeyttä ja todellista halua tehdä maailmasta parempi paikka. Siliämaa on kirjoittanut omista Sudanin ja sittemmin Etelä-Sudanin kokemuksistaan kirjan.
Afrikka näyttäytyy minulle köyhänä, sotien ja nälänhädän maanosana, jonka todellisuudesta tiedän vain niukasti. Päätän aloittaa tarkemman tutustumisen Etelä-Sudanista, joka on Afrikan ja samalla maailman tuorein itsenäinen valtio. Vuosien sisällissodat ja lukuisten aseellisten ryhmien toiminta Sudanissa ja Etelä-Sudanin alueella ovat surullista ja monimutkaista luettavaa, mutta Leo Siliämaa on selkeäsanainen opas. Hän pukee ymmärrettävään muoton etnisten ristiriitojen, uskonnollisten konfliktien ja luonnonvarojen hallintaan ja valtaan liittyvää ongelmavyyhtiä. Yksi iso kiistakapula on öljyvarojen hyödyntäminen. Tilanteen sekavuutta kuvaa hyvin erilaisten vapautus- ja vastarintaliikkeiden lyhenteiden lukuisuus, joka tuntuisi lähes ylivoimaiselta kirjainsuolta ilman asiaa selkeyttävää sanastoa. Kirjassa on onneksi listattu lyhenteet kattavasti englannin- ja suomenkielisine vastineineen ja lisäksi liitteenä on vielä tapahtumien historiallinen aikajana vuosilukuineen. Kirjan valokuvat tukevat oivallisesti tekstiä.
Poliittisen tilanteen ja historiakuvauksen lomassa Leo Siliämaa kertoo arjestaan ja työstään paikallisten ihmisten parissa. Hän opettelee leipomaan leipää jauhoista, joista ensin siivilöi toukat pois. Hän kertoo maatalouden haasteista ja arjesta karjaleireissä. Milloin koettelee ankara kuivuus, milloin rajut tulvat. Pitkään jatkuneet kriisit ja epävakaus mitätöivät humanitaarisen avun saavutuksia, mutta nekään eivät voi pyyhkiä pois ihmisten osaamista ja halua jälleenrakennukseen. Koulutuksen merkitys on kiistattoman tärkeä.
Suosittelen tätä kirjaa ajankohtaisuutensa vuoksi jokaiselle, joka laillani kaipaa parempaa Afrikka-ymmärrystä. Kirja on myös katsaus Etelä-Sudanin ihmisoikeus- ja pakolaistilanteeseen. Kirjan alaotsikko Valtataistelu tuhosi unelman muistuttaa, että työ on vielä pahasti kesken.
