Tammikuussa alkanut matka päättyy nyt, kun viimeinen osa Eeva Joenpellon Lohja-sarjaa on luettu. Eteisiin ja kynnyksille kuvaa 1920- ja 1930-lukujen vaihteen laman lohduttomuutta.
Lohjallakin lama koetaan ankarana. Työttömiä on paljon, sahat seisovat kun puutavara ei käy kaupaksi, kun vienti ei enää vedä. Siinä ovat hätää kärsimässä niin sahan ostanut Matti Reima kuin tälle kilpailijaksi lähteneet kauppalan talolliset. Suuret suunnitelmat sahan suhteen osoittautuvat varomattomiksi ja jopa hiljainen ja harkitsevainen Juliini puhutaan pistämään puumerkkinsä yhteistakaukseen.
Juliini ei kuitenkaan piittaa tästäkään asiasta, ainakaan näkyvästi. Tuntuu, ettei miestä juuri muu liikuta kuin ottotytär Sylvi, jonka suosikinasema herättää närää talon naisväessä, etenkin emäntäpiika Tyynessä, joka epäilemättä olisi toivonut pääsevänsä ihan varsinaiseksikin emännäksi ennen pitkää.
Matti Reima huseeraa rahanteon parissa, vaikka ajat ovat vaikeat. Levoton mies ei rauhoitu hetkeksikään, siinä on Inkeri-vaimolla kestämistä. Toisella Hännisen tyttäristä, Anjalla, on rauhallisempaa: kommunismin tyrskyt ovat vähän rauhoittuneet. Kunnallispoliitikko Vieno Grönroos joutuu sen sijaan kohtaamaan uuden aikakauden uudet poliittiset pelit, jossa vanhat kunnon sosialidemokraatit pyritään lakaisemaan pois uusien miesten tieltä.
Eteisiin ja kynnyksille on hieno kuvaus 1920-luvun lopusta. Ollaan uuden ajan kynnyksellä, uudenlaiset poliittiset liikkeet ovat käynnissä, lama runtelee – mutta kaikesta kuitenkin selvitään, sitkeästi kuten muustakin tähän asti. Kirja on hieno lopetus sarjalle, joka on nykylukijallekin ehdottomasti suosittelemisen arvoinen, mikäli Suomen sadan vuoden takaiset vaiheet kiinnostavat.