Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Melkein täysikuu tuijotteli yläviistosta, ja kirkas tähtitaivas loi satumaisen kaaren heidän ylleen. He eivät sanoneet sanaakaan, tuijottivat vain toisiaan ja hymyilivät. Javier otti Ninniä käsistä kiinni.
– Olet tavattoman kaunis nainen.
Onhan se semmoista äitelää läyryämistä, kieltämättä, tuo puhe ja meininki, kun kaksi ihmistä kohtaa, ihastuu ja rakastuu viimeisen päälle. Onnellisia ovat toisistaan, niin mikäpä ollessa, ja lukiessakin, kun voi hetkeksi heittää ympäröivän uutismaailman syrjään.
Espanjalainen suklaasilmä, tummakutri saapuu Suomeen kontrabassoa soittamaan orkesteriin, jossa kirjan päähenkilö Ninni soittaa viulua. Ninni tekee eroa poikakaveristaan, ja kaunis kun on, orkesterin miehet miltei kuolaavat jo. Javier vetää heti pisimmän korren ja vie jalat Ninnin alta; orkesterin miessoittajat jäävät lehdellä soittelemaan.
Kevyestipä vetelen Terhi Kontion Alkusoiton näin aluksi! Uskallan: onhan kirja rakkauden täyttämää kevyttä kesälukemista. Enkä halua pelotella ja näin karkottaa lukijoita raskaampien asioiden tieltä, joita niitäkin kirjassa riittää, koska Javierin asiat eivät ole ok! ja pussissa on iso tukku selvittämättömiä asioita, joita mies jättää karttaen kertomatta ”Niin Niinilleen”. Isoin ja miltei ylivoimaisin asia selviää vasta kun Ninni matkustaa Madridiin, minne Javier aina silloin tällöin oli talven aikana livahtanut.
Lukiessa mietin tuon tuosta, että miksi tämä kääntyy viihdekirjaksi, vaikka kulissit mitä klassillisimmat, pohjakulttuurisimmat: eikö muka olisi helpompi ja heti uskottavampaa vääntää pintaliitoa populäärimuusikoista kuin sinfonikoista.
Tuore kombinaatio siis. Ja on mukava päästää sinfoniaorkesterin kulisseihin, nähdä minkä työn ja tuskan takana hienojen sointujen ilmoille saattaminen on. Ja siinä samalla nähdä, miten hierarkisuus on voimissaan. Uralla eteneminen vaatii suhteita osaamisen lisäksi, niin Ninnikin sen saa havaita ja kokea.
No siellä vanhoillisessa Espanjassa kaikki on vielä kummempaa, autoritäärisyys käsittämätöntä.
Välipalana Espanjalainen alkusoitto suorastaan maistui monimakuiselta. Kannatti maistella, kun tekijä oli liikkeellä vahvoin tietopohjin.
”Minä rakastan sinua kuin Johannes Brahms rakasti Clara Schumannia, Javier kuiskasi, kun Ninni oli vajoamaisillaan uneen.”