Tšekkiläissyntyinen, mutta sittemmin Ranskaan immigroitunut Milan Kundera ei ole tuottanut vain hyllymetrillistä erinomaisia romaaneja, vaan myös laadukasta esseistiikkaa. Vuonna 2005 ranskaksi julkaistu esseekokoelma Le Rideau on nyt suomennettu ja kantaa nimeä Esirippu. Ville Keynäs on tehnyt hyvää työtä käännöksen kanssa, koska Kunderan tyyli ja lause eivät koskaan ole olleet siitä helpoimmasta päästä. Teos on toteava, ja lukijan tehtävä on selittää ja sitoa langat yhteen.
Kirjan seitsemän esseetä ovat muunnelmia samasta teemasta, jota ne kiertävät kuin kissa kuumaa puuroa. Tuo teema on romaanitaide, sen merkitys ja historia länsimaissa. Kundera käy läpi klassikoita Don Quijotesta Anna Kareninaan ja Odysseuksesta Musilin Mies vailla menneisyyttä -teokseen. Onpa mukana muutamia, täysin kaanonin ulkopuolellekin jääneitä kirjailijoita.
Perimmäisenä tarkoituksena on selvittää, mikä on romaani, mitkä ovat sen mahdollisuudet ja toisaalta mikä merkitys sillä on ja on ollut. Antoisaa pohdintaa syntyy myös romaanin suhteesta elettyyn elämään ja reaalimaailmaan. Kirjallisten viittausten lisäksi esseet sisältävät anekdootteja Kunderan omasta elämästä ja erityisesti Tšekin lähihistoriasta. Vaikka Kunderalla on nykyään Ranskan kansalaisuus, hän ei ole unohtanut juuriaan.
Esseet sopivat yleisölle, jota kiinnostaa ”proosallis-koomillis-eepillinen kirjoittaminen”. Toisaalta lukuisat viittaukset Euroopan historiaan ja vertaukset musiikkiin innostavat varmasti sellaistakin lukijaa, joka ei ole perehtynyt klassikoihin tai koe omaavansa kirjallisuustietellisiä taipumuksia. Vaikka Esirippu on mielenkiintoinen teos, en suosittele sitä iltalukemiseksi juuri ennen nukkumaan menoa. Kirja vaatii aikaa, mutta palkitsee ja kestää useita lukukertoja. Voi käydä niinkin, että lukijalle herää halu tarttua klassikoihin, joihin teksti yhtenään viittaa. Ainakin minulle kävi niin.