Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Erja Lyytinen on suomalaisittain luonut varsin poikkeuksellisen uran. Naispuolisia bluesmuusikoita ei varsinaisesti kasva joka oksalla – edes kansainvälisessä mittakaavassa – saati sitten Suomessa. Omanlaisensa huippu koettiin vuonna 2017, kun European Blues Awards valitsi Lyytisen peräti vuoden parhaaksi kitaristiksi. Oli siis jo aikakin, että Lyytisen erikoinen urapolku on saatu koottua kahden kannen väliin.
Vaikka alun perin toisin luulin, Mape Ollilan kirjoittama Erja Lyytinen : Blueskuningatar ei kuitenkaan ole varsinaisesti elämäkerta, vaan pikemminkin muistelma, jossa Lyytisen oma ääni on erittäin voimakkaasti läsnä. Lyytinen kertoo muun muassa lapsuudestaan – ei tule yllätyksenä että Lyytinen on saanut vankan pohjan osaamiselleen erittäin musikaaliselta perheeltään. Selväksi tulee myös miten olennaista on osata tarttua rohkeasti tilaisuuksiin, kun sellaisia tulee nenän eteen. Mitään pelkäämätön ja periksiantamaton luonne on tainnut edesauttaa Lyytisen uran nousua enemmän kuin mikään muu yksittäinen asia.
Lyytinen kirjoittaa myös heikkouksistaan, yllättäen lyriikan kirjoittaminen on hänelle ollut aina vaikeaa. Myös perhe-elämän ja muusikon uran yhdistämisen haasteista riittää juttua. Kirjan lopusta löytyvä teknisiin yksityiskohtiin painottuva luku Erjan laitteisto on epäilemättä erityisesti iloksi ja hyödyksi monelle muusikonalulle, vaikka minulla tämä luku menikin enimmäkseen yli hilseen.
Positiivista kirjassa on ehdottomasti se, miten Lyytisen persoona ja oma ääni tulevat lukijaa todella lähelle. Toisaalta se on oikeastaan myös kirjan heikkous, sillä kirja ei varsinaisesti tarjoa mitään ulkopuolista näkemystä Lyytisen henkilöön tai musiikkiin. Toki kirjasta löytyy kommentteja Lyytisen kanssa työskennelleiltä ihmisiltä, mutta ne jäävät enimmäkseen hieman latteanpuoleisiksi kehuiksi. Siinä mielessä kirja jää vähän pinnalliseksi ”hyvä meininki” -lukukokemukseksi. Faneille teos on kuitenkin ehdottomasti mielenkiintoista luettavaa ja runsas kuvamateriaali toki ilahduttaa myös, joten mikäli Erja Lyytisen musiikki innostaa, niin kirjaan ilman muuta kannattaa tarttua.