WSOY julkaisi 2000-luvun alussa Erast Fandorin -sarjaa, mutta lopetti kesken. Kaikista kummallisinta oli WSOY:n päätös julkaista Особые поручения -kirjasta vain puolet. Kirjassa on kaksi erillistä pienoisromaania, jotka kuitenkin liittyvät läheisesti toisiinsa. WSOY julkaisi ensimmäisen eli Patasotilaan, mutta jätti toisen julkaisematta.
Nyt Into on julkaissut Erikoistehtäviä-kirjan kokonaisuudessaan eli mukana ovat niin Patasotilas kuin Somistaja. Ensimmäisessä Erast Fandorin jahtaa uuden apulaisensa Tjulpanovin kanssa Moskovassa riehuvaa huijaria, joka pettää ketä tahansa. Moskovan kuvernöörikin eli Fandorinin esimies menetti sata tuhatta ruplaa huijarin käsissä. Niinpä roisto on saatava kiinni – vaan onko huijari Momus liian terävä tyyppi jopa Fandorinin hoksottimille?
Tarina nostaa Momuksen kirjan toiseksi päähenkilöksi ja antaa tälle jopa tarinankerrontavuoroa. Fandorinin puolta tarinasta tarkastellaan Tjulpanovin näkökulmasta. Tjulpanov-parka on pyörällä päästään, kun joutuu äkillisesti ylennetyksi vaivaisesta lähetistä Fandorinin apulaiseksi, mutta hyvin miespolo tehtävästään suoriutuu. Momuskin saadaan lopulta monen mutkan jälkeen kiikkiin – mutta lopullista ratkaisua saa odottaa aivan tarinan loppumetreille asti.
Somistaja on sarjamurhaajatapaus, jossa Moskovassa riehuu verinen sarjamurhaaja, joka silpoo prostituoituja ja muita katunaisia ja asettelee näiden sisuskalut somasti esille. Fandorin huomaa oitis yhteyksiä lontoolaiseen aikalaiseen eli Viiltäjä-Jackiin – voiko olla, että Viiltäjä-Jack, jota Lontoossakin ulkomaalaiseksi arveltiin, onkin venäläinen ja palannut kotiin Moskovaan tekemään hirmutöitään?
Moskovan kuvernöörin maine on taas vaakalaudalla, kun poliisit näyttävät avuttomilta murhasarjan edessä, mutta niin vain Fandorin tämänkin tapauksen selvittää. Hinta on kuitenkin kova. Somistaja on tähänastisista Fandorin-tarinoista julmin. Samalla se on kiehtova ja jännittävä seikkailu.
Toivottavasti Into jatkaa Fandorin-tarinoiden suomentamista. Venäjäksi on ilmestynyt yhdeksän vielä suomentamatonta Fandorinia, joten suomentaja Anton Nikkilälle riittää vielä töitä.