Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämä kirja kiinnosti, koska Tigerstedtin suku vaikuttaa Kouvolan Elimäellä. On kuin olisimme jotenkin ”tuttuja” ja ainahan on tiedettävä, miten naapurilla menee. Lisäksi minua on aina harmittanut, kun joku ei eläessään saa mitään kunnioitusta ja saa tekosistaan mainetta vasta kuoleman jälkeen.
Kukaan ei siis oikein tiennyt, kuka suomalainen keksijänero Eric Tigerstedt oli, mitä hän teki ja missä hän vaikutti. Jälkikäteen onkin sitten ollut mainintoja aika monessakin yhteydessä.
Jo lapsena Eric keksi yhtä sun toista. Aina massamurharotanloukuista erilaisiin kuulokojeisiin. Kun värkkäsi sellaisen kuuntelulaitteen, jolla pystyi kuuntelemaan vanhempien keskusteluja, se ei tiennyt hyvää. Kun isä Axel sai tietää siitä, hän heitti pojan pois kotoa. Eric oli silloin 15-vuotias ja sai hyvästiksi vielä sellaisen korvapuustin, että toisen korvan kuulo vaurioitui. Vaan Eric pestautui jo 16-vuotiaana Helsingin puhelinyhdistyksen palvelukseen.
Hän innostui aina keksimään kaikenlaista. Hänen patenttiluettelonsa on mittava. Silti ei tullut ansioita, vaan enimmäkseen hän eli köyhyydessä, kärsi nälkää ja sairasteli. Avioliittokaan ei onnistunut, kun rouva Tigerstedt ei ollutkaan niin ihana, kuin miltä alussa vaikutti.
Eric Tigerstedt suunnitteli keksintöjään Tanskassa ja Yhdysvalloissa, missä sitten kuoli. On tarinaa siitä, että hän olisi kuollut auto-onnettomuudessa, mikä oli melkoinen mysteeri, mutta oikeasti hän menehtyi vasta vuosi sen jälkeen. Aivan liian nuorena, vain 37-vuotiaana.
Markus Hotakainen on osannut tähän kirjaan hyvin kiteyttää kaiken olennaisen ja vieläpä niin, että sitä oli miellyttävää lukea. Kirjassa on vajaat 200 sivua ja vielä muutamia valokuvia, joten erittäin toimiva paketti!
