Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Pahaan saumaan sattui tämä Westön Eremenkot-dokumenttikirjan ilmestyminen viime syksynä. Juuri samoihin aikoihin yksi kirjan päähenkilöistä kärähti kokaiinin käytöstä ja julistettiin kahden vuoden pituiseen pelikieltoon: Roman Eremenko (s. 1987), Suomen maajoukkueen sekä moskovalaisen jalkapallojoukkueen TsSKA:n kantava voima.
Että Roman! Isoveli Alexei jr. (s. 1983) kärähtäminen olisi ollut jotenkin ymmärrettävämpi, sillä hänellä on hulivilipojan maine ja Jr. on päässyt asiassa jopa Kati Hokkasen pro gradu -tutkielman kohteeksi yliopistossa: Pelimies on erimies alaotsikkolla Alexei Eremenko jr, suomalaisuus, maskuliinisuus ja julkisuus.
Pitkään pyörittelin puolentuhannen sivun teosta lattialla, nyt vihdoin näin uuden sarjakauden kynnyksellä on aihetta ’puuttua peliin’ – jaa, vaikka vähän vastentahtoisestikin.
Ennakkoluuloista huolimatta: kirjahan imaisee mukaan – ja pakkokos on lukea yksityiskohtaisesti! Jättää väliin muutamat tarkemmat tilastoanalyysit – ja paljon mielenkiintoista luettavaa jää venäläisen Eremenko-perheen elämästä Pietarsaaressa, Suomessa, Ateenassa, Tromssassa. Isä-Alexein (s. 1964) ja äiti-Nelian (s. 1964) lapsuusajat Rostovin liepeillä ja Rostovin urheilukoulussa kuulostavat perin mielenkiintoisilta: oikovat käsityksiä, ettei siellä Neuvostoliitossa nyt sentään niin kurjaa ollut, ainakaan lapsen silmin. Tiukkaa kyllä.
Pietarsaareen perhe kotiutui hyvin Moskovan ihmisvilinän jälkeen, vaikka ensimmäinen askel suomalaiseen elämään otettiin juhannuspäivänä vuonna 1990 kummallisella kaupunkikävelyllä: missään ei näkynyt ristin sielua kolmen vartin kävelyn aikana; ainoastaan yksi ja sama auto ohitti heidät puolenkymmentä kertaa ja sen matkustajat tuijottivat isää, äitiä ja kahta poikaa kuin avaruusolentoja.
” – Onko täällä tapahtunut ydinonnettomuus tai jotain? – Alexei, minä haluan kotiin, Moskovaan. Heti. Sinä ostat liput.”
Äiti oli kauhuissaan ja halusi takaisin kotimaahan levottomista glasnost- ja perestroika-ajoista huolimatta.
Arjen tultua kaikki lähti mukavasti rullaamaan. Pietarsaari otti Eremenkot avosylin vastaan, perhe suomalaistui ruotsinkieliseksi ja pojista tuli maaottelumiehiä; myös Sergei (s. 1999) on jo edustanut Suomea poikien maajoukkueessa.
Westö seurasi kahden vuoden ajan tiiviisti perheen edesottamuksia ja koossa on nyt tuhti tietopaketti, jossa inhimillisyys ja läheisyys painottuvat. Niinpä tuntuu haikealta lopettaa kirja tietoon että Pietarsaaren Jaron pitkäaikainen pelaaja ja valmentaja Alexei Eremenko, ’Jere’, potkaistiin kesken kauden viime kesänä valmentajan paikalta. Kotiseura järjesti kiitokseksi jerexit. Jere sai lähteä Kazakstaniin.
Mielenkiintoista luettavaa sellaisellekin, joka viis veisaa futiksesta. Jalkapalloperheen tarinan voi lukea myös maahanmuuttotarinana. Tapahtumia riittää.