Jos Kansallispuistojen kutsu oli runoilijana ja lastenkirjailijana tunnetulta Tomi Kontiolta yllätysveto, niin Erämailla on odotetumpi teos. Kuten monilla muillakin retkeilijöillä on käynyt, Kansallispuistojen polkujen jälkeen Kontio ja hänen poikansa haluavat kauemmas erämaahan. Tämä kirja kertoo siitä.
Jalkojen lailla mielikin haluaa kulkemaan polkujen ulkopuolelle vapaan ajattelun maastoon. Niinpä kirjassa ollaan 2020-luvun retkimaastojen rinnalla esimerkiksi hammaslääkärin tuolissa, Samperin savotassa ja 1800-luvun lopun virtailukoneen tutkimuksissa. Osa aiheista on henkilökohtaisia ja osa historian tapahtumien pohdiskelua
Kontion tekstiä on nautinto lukea ja hänen ajatuksensa tuntuu lentävän joka askeleella. Ilmaisu voi olla samassa tarinassa haudanvakavaa ja poikamaisen keveää, tarkkaa maaston kuvausta tai runollisen haurasta maalailua. Historiapalat, kirjallisuusviitteet ja kirjoittajan omat ajatukset kulkevat rinnakkain tai jonossa, mutta sulassa sovussa. Maaston lisäksi hän tekee tarkkoja havaintoja ihmisistä ja jopa muistoistaan. Pojan rooli on usein palauttaa isä todellisuuteen tai ainakin tähän hetkeen.
Isän ja pojan suhde nouseekin vahvasti esiin. Kaksikon yhteiset retket eivät ehkä ole lennokasta dialogia tai väkevää selviytymistä, mutta lukijalle välittyy tunne, että kokemuksena ne ovat mittaamattoman arvokkaita. Vaikka vaelluskohteet sekä kirjoitusten aiheet vaihtelevat niin teos on kuin yksi pitkä retki. Eikä se oikeastaan pääty viimeiseen sivuun, vaan jää mieleen.
Vahva lukusuositus.