Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ehkä puolen tunnin päästä paukahti, ja näin kaukana lentävän koppelon. Harmittelin oikein tosissani kaverini puolesta. – Olisi se jo linnun ansainnut. Odotin haukulta murheellista miestä, mutta mitä sainkaan nähdä. Naama naurussa saapui märkä mies. Koira näytti murheellisemmalta.
Suomalaisen luonnon kuvaukset ovat yksi vanhimmista kirjallisuuden muodoista Suomessa ja eräkirjat voivat edelleen hyvin, vaikka huippuvuosien suosiossa ne eivät ehkä enää olekaan. Myllylahti on julkaissut säännöllisesti suomalaista eräkirjallisuutta ja Ari-Pekka Palmun Eräelämää kynällä, kameralla ja kiväärillä on uusin teos tähän sarjaan.
Monissa eräkirjoissa kuuluu haikeus menneeseen, yhtäältä kaloihin ja riistaan, jotka ovat jääneet vesistöihin ja metsiin ja toisaalta metsään ja erämaahan, jota ei enää ole olemassa muutoin kuin kuvissa ja muistoissa. Erämaaelämää kynällä, kameralla ja kiväärillä sijoittuu 1990-luvun jänkälle, kuruihin ja järville ja muisteloihin tuon ajan tavasta metsästää, ihmisiin ja koiriin, jotka ovat metsällä käyneet ja maisemiin, joita he ovat kohdanneet. Kuvaukset ovat vivahtekkaita ja vievät lukijansa niihin maisemiin ja tunnelmiin, joissa kirjassa liikutaan ja apuna tunnelmaan pääsemisessä ovat myös mustavalkoiset valokuvat kirjan aiheista.
Kirjaa lukiessa tulee kuitenkin väistämättä sellainen olo, että tutustuu kokonaisuuteen, joka ei ole enää ihan ajan tasalla. Tapa metsästää on muuttunut, välineet ja metsät ovat muuttuneet ja ehkä ihminenkin vähän. Ainakin pääsemme nykyään helpommin mukaan eräreissuille, kun niiden kuvaaminen ja kuvan välittäminen on paljon helpompaa. Toisaalta joskus on ihana eläytyä tunnelmaan ja kuvitella ympäristö ja olosuhteet ja siihen tämä teos sopii mainiosti.