Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Suuren puhelinyhtiö Roccumin amerikkalainen toimitusjohtaja Ben Mandel murhataan eräänä varhaisena aamuna hänen ollessaan lenkillä. Koska kyseessä on kansainvälisestikin merkittävä yhtiö, asiaa tutkimaan lähtee myös Suposta Sixten Rydman sekä tekijän edellisistä dekkareista tutut keskusrikospoliisin miehet Heikki Söder ja Matti Joronen.
Murhan motiivia on vaikea löytää; toisaalta yhtiössä on juuri käynnistymässä yt-neuvottelut, kyseessä voi olla myös salaliitto, jossa amerikkalainen yhtiö Softcold aikoo kaapata Roccumin. Toisaalta asialla voi olla myös satunnaisesti toiminut kotimainen hullu tai humalainen…
Tutkintalinjat vievät miehet lähelle kotimaisen politiikan korkeimpia tahoja. On keskusteltava pääministerin kanssa sekä erityisesti valtiovarainministeri Kirsi Sunin kanssa, jolla näyttää olevan useamman kerrankin asiaa poliiseille. Myös muut poliittiset toimijat sekä korkealla että hieman alempana on jututettava. Kun firman virkaa toimittava toimitusjohtaja Simo Fager ammutaan julmasti lähes kotiportaille, alkaa poliisien sekä poliitikkojen painostaminen käydä jo kaikkien hermoille. Asioiden olisi selvittävä ja pian. Vyyhti on kuitenkin monimutkaisempi kuin luulisi.
Yllättäen käy kuitenkin esille myös mahdollisuus, että puhelinyhtiön outo sisäinen tapa- ja johtamiskulttuuri johtuisi jostakin muusta, mutta mistä? Mitä tekemistä erinäisillä amerikkalaisilla ja venäläisillä kasvoilla onkaan Helsingin katukuvassa ja miksi he tapaavat suomalaisia, joilla on kytköksiä sekä politiikkaan että ehkä myös yhtiöön?
Kari Häkämiehen neljäs dekkari seuraa lajityypiltään edellisiä. Toisaalta tässä on helppo huomata yhtäläisyyksiä todellisuuteen esimerkiksi puhelinyhtiön irtisanomisista ja myymisestä ulkomaille, samoin poliitikkojen erinäisistä seikkailuista nais- ja miesmaailmassa. Tekijä tuntee poliittisen kulttuurin ja osaa kertoa siitä uskottavasti. Toisinaan mielipiteiden esittäminen jonkun asianosaisen ajatuksina on hiukan liian tarkoituksellista ja läpinäkyvää, joskus jopa puuduttavaa. Kerronta toimii kuten ennenkin eli toimintaa on, mutta pientä sekavuutta edelleenkin löytyy. Silti Häkämies osoittaa, että dekkarien kirjoittaminen ei ole hänelle harrastus, vaan vakavasti otettava kirjoitustyyli.
Erään yhtiön murha on omasta mielestäni jo edellisiä sujuvampi sekä muutenkin ehkä hiukan parempi. Politiikasta sekä ajankohtaisuudesta kiinnostuneille varmasti mielenkiintoista luettavaa.