Sarjakuvataiteilija David B:n isoveli Jean-Christophe sairastui lapsena epilepsiaan. Hän saattoi saada kolmekin rajua kohtausta päivässä. Sairauden kanssa kamppaileminen määritti siitä eteenpäin koko viisihenkisen perheen elämää. Kun tavallisesta lääketieteestä ei ollut apua, hakivat vanhemmat Jean-Christophelle apua mitä ihmeellisimmistä vaihtoehtoisista hoitomuodoista ja jos jonkinlaisilta guruilta. Lopulta kaikki antoivat periksi. Jean-Christophe oli iäksi leimattu kamalalla sairaudellaan.
Epileptikko on David B:n jättiläismäinen pääteos, joka ilmestyi alkujaan kuudessa osassa vuosina 1996–2003. Se on synkkä, henkilökohtainen kasvutarina selviämisestä perheessä, jossa isonveljen sairaus ottaa vallan ja vie voimat kaikista. Nuoren pikkuveljen tunne-elämä on sulkeutunutta ja hän purkaa oloaan piirroksiinsa ja muistivihkoihinsa. David viettää paljon aikaa haamujensa ja mielikuvitusystäviensä parissa, kun asiat käyvät liian ahdistaviksi kotona. Mitään kepeää kesälukemista Epileptikko ei ole.
David B:n mustavalkoinen sarjakuvataide on kiehtovaa surrealismissaan. Hän etsii koko ajan uusia tapoja ilmaista sekä omaa että veljensä sisäistä maailmaa kuvissaan. Ja niinpä erilaiset hirviöt, eläinhahmot ja unikuvat vetävät lukijan maailmaansa. Epileptikko on kaikessa mustuudessaan melko ahdistava teos, mutta samalla niin rehellinen ja suora. Alusta loppuun Epileptikko on harkitun ankara ja samalla juuri niin sekainen, kun vain täysin epätoivoisen perheen elämä voi olla.
Ranskalaista laatusarjakuvaa on aina ilo vinkata, ja nyt käsissä on aivan poikkeuksellinen tapaus millä tahansa mittarilla. David B:n Epileptikko on Manu Larcenet’n Blastin kolmannen osan ohella vuoden tärkeimpiä sarjakuvakäännöksiä. Suosittelen erittäin vahvasti!