Persoonallisuushäiriöt ovat viime aikoina tulleet tutuiksi maallikoillekin. Etenkin narsismista ja sen uhriksi joutumisesta on kirjoitettu paljon. Epävakaa persoonallisuus on suhteellisen yleinen häiriö ja vaikuttaa kuten narsismikin monella tavoin sekä potilaaseen itseensä että hänen lähipiiriinsä. Epävakaalle persoonallisuudelle ominaisia piirteitä ovat muun muassa mielialan nopeat vaihtelut, krooninen tyhjyyden tunne, epävarmuus omasta identiteetistä, impulsiivinen käytös ja taipumus vahingoittaa itseään.
Epävakaudesta elämään -kirja puhuu häiriöstä sekä mielenterveysalan ammattilaisten että potilaiden suulla. Pääosan kirjasta muodostavat kokemusasiantuntijoiden puheenvuorot: he ovat mielenterveyskuntoutujia, jotka on koulutettu luennoimaan sairaudestaan ja edustamaan potilaiden näkökulmaa eri yhteyksissä.
Epävakaata persoonallisuutta kutsuttiin ennen rajatilahäiriöksi ja sen ennustetta pidettiin erittäin huonona. Nykyisten Käypä hoito -suositusten mukaan häiriötä kannattaa hoitaa. Uskoisin kuitenkin että sille on jäänyt varsin negatiivinen leima eikä siitä puhuminen ole nykyäänkään yhtä luontevaa kuin esimerkiksi masennuksesta. Tätä kuvaa hyvin se että Epävakaudesta elämään -kirjan kokemuskouluttajista vain yksi esiintyy omalla nimellään.
Kirjassa on mukana kaikkiaan kuusi mielenterveyskuntoutujien kirjoitusta. Ne avaavat kuvan varsin kovaan elämään. Useimmilla on taustalla väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä sekä tunneköyhää ilmapiiriä lapsuudenperheessä: juuri näitä on pidetty epävakaan persoonallisuuden syntysyinä. Minulle kohosi kirjasta erityisesti esiin Silja Korhosen tarina Eletty elämä, jossa nämä kokemukset järkyttävällä tavalla seuraavat toisiaan ja johtavat lopulta siihen, että kirjoittaja jatkaa väkivallan kierrettä omia lapsiaan kohtaan. Vasta pitkäjänteinen hoito ja kuntoutus sekä pysyvät turvalliset ihmissuhteet vähitellen johtavat eheytymiseen ja elämän laadun korjaantumiseen.
Epävakaudesta elämään on suunnattu pääasiassa mielenterveysalan opiskelijoille ja ammattilaiselle, mutta se avaa näköalan tämän häiriön kokonaiskuvaan myös potilaisen omaiselle ja yleensä mielenterveydestä kiinnostuneille.