Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Luin Epäröintejä-kirjan hyvin vaikuttuneena, mutta siitä tuntuikin yllättäen perin vaikealta kirjoittaa mitään. Jo teoksen luokitteleminen johonkin genreen oli ylivoimaista: se sisältää tiheätunnelmaisia proosakatkelmia, joiden aiheina ovat enimmäkseen kirjoittaminen ja rakkaus. Novelleista ei kuitenkaan ole kysymys, eikä lopputulos ole romaani tai kokoelma proosarunoja. Ehkäpä ne ovat sitten vain tunnustuksia, kuten kirjan alaotsikko antaa ymmärtää.
Keskeisessä roolissa näissä tunnustuksissa on yleensä kirjailija, niin houkuttelevasti Saisiota itseään muistuttava, että tekisi mieli pitää tätä autofiktiona, siis suoraan kirjailijan omasta elämästä kirjoitettuna: hän on tumma ja keski-ikäinen ja jotenkin ronski, hän rakastaa monenlaisia naisia, mutta useassa katkelmassa hänen taustallaan on kuitenkin puolisoksi luokiteltava henkilö, elokuvaohjaaja.
Mutta jos kirjailija kirjoittaa tällä tavalla, onko se suoraan hänen omasta elämästään? Kertooko hän asioista, jotka ovat tapahtuneet hänelle itselleen? En tiedä. Mutta sitten mukana on tekstejä, joiden päähenkilönä on aivan joku muu, kuten vaikkapa Pussy Riot -yhtyeen keskeinen hahmo, jumalanpilkasta vankeuteen joutunut Maria Aljohina, jota Saisio yllättäen vertaa Rikos ja rangaistus -romaanin ylioppilas Raskolnikoviin. Myös kirjailija Anton Tšehov ja hänen luomansa henkilöhahmot pistäytyvät kirjassa.
Teoksen päättää vaikuttava kirjoitus kahdesta naisesta, Tummasta ja Vaaleasta risteilylaivassa Norjan rannikoilla joskus sodan jälkeen: tämän tekstin piti muuten aluksi sijoittua nykyaikaan, mutta henkilöt vaatimalla vaativat, että tapahtumat ovatkin menneisyydessä! Samanlaista henkilöhahmojen omapäisyyttä kirjassa on usein.
Saisio on mestari kuvaamaan pieniä sielunliikkeitä, ihastumisen ja rakastumisen orastavia tunteita, mutta myös häpeän ja epäonnistumisen vivahduksia. Naisten välinen rakkaus on kirjassa toistuva teema, samoin kuin repliikki: ”En minäkään ollut, ennen kuin sinut tapasin”; toisin sanoen itseään heterona pitävä nainen löytää mielensä sopukoista jotain lesborakkauden alkua tavatessaan kirjan kertojan.
Epäröintejä on erittäin mielenkiintoinen kirja. Se on melko lyhyt nykyisten romaanitiiliskivien rinnalla, mutta ei suinkaan mikään pikaisesti hotkaistava välipala. Ei, se kannattaa lukea hitaasti, sanoja pohtien, merkityksiä etsien ja löydöistä ilahtuen.
