Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Epäonnistumisia on hyvä kirja, vaikka onkin luokiteltu elämäntaito-oppaisiin. Olen aina vastustanut sitä, että lukisin kirjoista, miten minun tulisi elää, kun on olevinaan niin vahva tunne siitä, että tiedän kyllä itse. Vaan tartuinpa tähän kirjaan, koska kuuntelin aikoinaan Varpu Hintsasen kirjan Valo joka ei kadonnutkaan. Siitä ei ole vinkkiä täällä, mutta se kertoo saattohoidosta ja siitä, millaista oli menettää oma lapsi. Olin sellaisia kirjoja karttanut, koska en halunnut omien tunteiden nousevan pintaan. Silti tartuinkin siihen tilanteeseen ja kun sitä kuunnellessani samoilin metsässä ja itkin, se ei tuntunutkaan pahalta vaan erittäin hyvältä.
Kun kuulin tästä uudesta kirjasta, halusin sen, koska ihastuin jotenkin niin Hintsasen tyyliin, että nostetaan kissa pöydälle, mutta ei tehdä siitä mitään maailman draamaa, otetaan asiat asioina ja hoidetaan ne. Hyvin yksinkertaista, mutta silti oikein toimivaa.
Naisilla, ja miksei miehilläkin, on monella tapana pyrkiä siihen, että kaikki sujuu aina hyvin ja jos ei suju, niin sitten se on epäonnistuminen, jota vatvotaan niin, että pahaa tekee.
Tässä kirjassa puidaan kaikkia mahdollisia epäonnistumisia niin, että entä jos ne eivät olleetkaan epäonnistumisia vaan onnistumisia. Jos avioero ei ollutkaan epäonnistuminen? Jos se olikin onnistunut yhden elämänvaiheen loppu ja kaikki uusi on edessä. Loppujen lopuksi kaikki onkin sitä, miten itse suhtautuu asioihin, niihin epäonnistumisiin tai onnistumisiin.
Limittäin Varpu kertoo myös perheestään, asumisesta ja ylipäätään elämästään. On omia kokemuksia epäonnistumisen tunteista ja miten niistä on selvitty. Kuinka otetaan syyllisyys päälle, vaikka ei millään tarvitsisi.
Hän työskentelee psykiatrisena sairaanhoitajana, mielen ammattilaisena, joten hänellä on tuntumaa siihen, miten ihmiset kokevat, kun eivät koe onnistuvansa.
Voi vaikuttaa helpolta tai sitten ei, mutta Epäonnistumisia on kirjoitettu juohevasti, sitä oli ilo lukea ja kyllä se panee paatuneemmankin mielen liikkeelle. Sitä alkaa miettiä, että miten hyvin olen sittenkin onnistunut. Kyllä sieltä itsensä löytää.
