Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
18-vuotias englantilainen Alex aikoo toteuttaa suuren haaveensa ja lähteä Kaukoitään reppureissaamaan. Ei sentään yksin, mutta viime hetkessä paras ystävä Mags joutuukin perumaan, ja tilalle löytyy samanikäinen Rosie, ei nyt yhtä läheinen, mutta tyhjää parempi silti. Tytöt ovat lähtöisin perin erilaisista perheistä, ja yksinhuoltajaäidin tytär Rosien varainhankinnassa on jotain outoa, mutta viis siitä, matkaan vain, Bangkok odottaa.
Tytöt ovatkin sitten kovin erilaisia luonteiltaan, ja Alex ei ole ollenkaan tyytyväinen Rosien halutessa vain bilettää, eikä katsella nähtävyyksiä. Mutta kuten arvata saattaa, ei heidän matkansa loppu sitten ole kovin häävi, vaan molemmat katoavat, ja huolen ahdistamat vanhemmat joutuvat ottamaan yhteyttä poliisiin.
Poliisin ohella myös tiedotusvälineet kiinnostuvat asiasta, mukana tietenkin Bartonin edellisistä kirjoista tuttu toimittaja Kate Waters, jolla on huolta omissaankin, koska hänen Jake-poikansa on jo pari vuotta sitten matkustanut ulkomaille johonkin epämääräiseen kilpikonnansuojelutyöhön antamatta juurikaan kuulua itsestään. Mutta Kate aavistaa kaikesta huolimatta, että kyseessä on tärkeä juttukeikka, ja hän lähtee matkaan Bangkokiin poliisi Bob Sparkesin ja luottovalokuvaajansa kanssa. Ja jutun keriytyessä vähitellen auki alkaa myös Jaken kohtalo saada valaistusta.
Kirja kulkee miellyttävästi eteenpäin lyhyissä napakoissa luvuissa, joissa tarinaa tarkastellaan vuoroin Katen, Bobin ja Alexin äidin näkökulmista; alussa kerrontaa rytmittävät vielä Alexin kirjeet Magsille, ennen kuin hiljaisuus laskeutuu. Kirjailija osaa mielestäni kuvata erinomaisesti vanhempien huolta lapsistaan ja sitä, miten eri lailla kukin heistä kokee katoamiset. Surun ja huolen vaiheet vuorottelevat kunkin mielessä. Ehkä parhaiten on kuitenkin onnistunut kertomus Bob Sparkesin surutyöstä vaimon sairastaessa terminaalivaiheessa olevaa syöpää. – Mutta onhan kirja Bartonin tapaan myös todella jännittävä, ja viimeisten sivujen loppukoukkukin onnistuu yllättämään.
