Lee Childin Jack Reacher -kirjat ovat aina tarttuneet mukaani kirjakaupasta. Viime aikoina kyse on enemmänkin ollut tavasta kuin kirjasarjan laadusta. Childin kirjojen taso on ollut vaihteleva, ja Viidennen matkustajan jälkeen se on laskenut jatkuvasti. Jack Reacher -sarja on kuitenkin yhä ihan pätevä omassa lajissaan. Childin uusimmassa Jack Reacher -kirjassa Epäilty palataan ajassa taaksepäin ja kuvataan kuinka kirjallisuuden John Wayne lopettaa armeijauransa ja alkaa kierrellä amerikkalaista maisemaa.
Epäillyn juoni on yksinkertainen: nainen on surmattu, ja syyllinen vaikuttaisi olevan yksi läheisen tukikohdan sotilas. Tai sitten ei. Tai sitten kyllä. Reacher lähetetään peiteroolissa tutkimaan asioita, ja edessä on tavalliseen tapaan tappelunnujakoita, ruokaa ja kahvia. Tietysti Reacheria myös lykästää naisrintamalla, ja seksikohtaukset ovat Childin tapaan luvattoman kökköjä. Syyllistä etsitään ahkerasti ja laveasti. Tiivistämisen varaakin olisi ollut. Suomennos on epätasainen ja sisältää virheitä, mutta tuskin alkukielinenkään materiaali on ollut kovin laadukasta.
Child on vaihdellut kirjoissaan kerronnan näkökulmaa, ja Epäillyssä Reacher toimii kertojana yksikön ensimmäisessä persoonassa. Tällä tavalla kerrotut Reacher-tarinat ovat olleet sarjan heikoimpia, ja Epäilty vahvistaa teoriaa. Reacher on parhaimmillaan, kun häntä kuvataan sivusta, sillä Childilta ei suju luontevasti sukeltaminen Reacherin hyvin muodostuneeseen lihaan.
Kirjailija Child on englantilainen, ja Reacher on itsessään niin kliseinen hahmo amerikkalaisesta sankarieetoksesta, että Childin kirjoja voisi pitää jo älykkäänä parodiana. Niin ei kuitenkaan ole. Childin kirjat ovat hyvin totisia ja vakavia, ja niiden huumori on tahatonta. Reacherin loputon ja hyvin yksityiskohtainen pohdinta on välillä suorastaan banaalia, varsinkin silloin kun hän tekee syvällistä analyysia tappelukavereistaan. Reacher ei tietenkään koskaan häviä tappelua.
Eurooppalaisuus näkyy päähenkilön tietyissä moraaliasenteissa. Reacherin sankarillisuus ei veny aivan amerikkalaisuuden oikeamielisyyden perinteisiin mittoihin, ja hän mieluummin tappaa pahantekijät kuin jättää nämä tuomioistuimen käsiin. Hänen tiheiden rintalihastensa väliin ei mahdu eettisiä pulmia: seuraavassa kaupungissa odottaa jo uusi paha tyyppi, uusi tappelu ja uusi sievä nainen sekä lisää kökköjä seksikohtauksia. Lucky Luken on ratsastettava jälleen uuteen auringonlaskuun. Henkinen tuska, tuo kirjallisuudessa väijyvä pakollinen paha, välttelee Jack Reacheria, ja onneksi niin: joskus on mukavaa lukea kirjaa toiminnan miehestä ilman teennäisiä omantunnon tuskia.
Child toistelee mielellään Jack Reacherin jo myyttiseksi kohonneita fyysisiä mittoja. Jack Reacher on iso kaveri, hyvin pitkä ja lihaksikas. Uteliaana (ja vähän peloissani) odotan Reacherista kertovaa elokuvaa. Siinä Reacheria esittää Tom Cruise.