Yhdysvaltain armeija kehittelee virusta, joka antaa kantajalleen kaikenlaisia mukavia ominaisuuksia, kuten pidemmän iän, nopean parantumisen ja yliluonnollisen vahvat voimat. Valitettavasti viruksella on sivuvaikutus, joka tekee tartunnan saaneista hulluja tappajia. Koehenkilöt on lukittu sotilastukikohtaan erittäin vahvojen turvatoimien taakse, mutta arvaahan sen, miten käy – ja sitten helvetti onkin valloillaan.
Ensimmäinen siirtokunta on eloonjäämiskauhua, dystopiaa ja maailmanlopun jälkeistä tunnelmaa. Mittakaava on lavea, kuten kirjan paksuudesta voi arvatakin – ja tämä on vasta ensimmäinen osa kolmesta. Alussa käytetään kunnolla aikaa maailmanloppua edeltävien tapahtumien kuvaamiseen, loput sitten aloittaa suuren seikkailun maailmanlopun jälkeisessä maailmassa. Matkaa tehdään ihmiskunnan viimeisen toivon perässä suurten eeposten tapaan.
Kirja on kerännyt runsaasti kohujulkisuutta. Ridley Scott osti elokuvaoikeudet vuosia ennen kuin kirja edes valmistui, Stephen King puolestaa kehuu estoitta. Miksei tämä elokuvanakin toimisi, tosin tarinan koko tulee tuottamaan vaikeuksia. Näyttäviä kohtauksia riittää kyllä. Onkohan Kingin kehujen suhteen sattumaa, että Ensimmäisen siirtokunnan idea on sama kuin Kingin omassa Tukikohdassa? En ole tainnut itse Tukikohtaa lukea tai jos olenkin, niin liian kauan sitten, joten vertailua kirjojen välillä saa tehdä joku muu.
Ensimmäinen siirtokunta oli joka tapauksessa mielenkiintoinen kirja. Alku on hyvä, välissä on vähän pitkäveteisempää, mutta loppua kohden kirjassa alkaa taas tapahtua siihen malliin, että lukemista oli vaikea lopettaa. Melkein kuitenkin suosittelisin odottelemaan kirjan kanssa – loppu jättää tarinan pahasti kesken, mutta jatkoa ei ole vielä julkaistu. Seuraava osa ilmestyy tähän tietoon vuonna 2012 ja viimeinen vasta 2014. Odottavan aika on pitkä…