Sara Malm oli nuorena radikaalin toiminta- ja aktivistiryhmän jäsen. Oliko hän sitä vilpittömästi vai ainoastaan suuren ihastuksensa takia? Ryhmä uskoi, että ekokatastrofin torjumiseksi on pakko toimia vaikka lainvastaisesti, jos muut keinot eivät auta. Sara ajautuu ryhmän mukana tekoon, jonka seurauksia osa heistä tulee kantamaan mielessään pitkään. Sara jatkaa opiskeluaan arkkitehdiksi ja yrittää elää normaalia opiskelijan elämää…
35-vuotiaana Sara on suorastaan työnarkomaani, tunnustusta ja palkintoja saanut arkkitehti. Erityisesti hän keskittyy ekologiseen kaupunkirakentamiseen – tosin nyt näyttää siltä, että hänen ainutkertaista suunnitelmaansa eräs henkilö aikoo esitellä omanaan ja käyttää lähes sellaisenaan. Hän yrittää sovittaa vaativan työnsä sekä lapsen ja miehen – normaalin perhe-elämän – samoihin raameihin, mutta tämä ei tunnu onnistuvan. Lapsi on kaunis nukkuessaan ja mies ihana puhelimessa… Totuus herätessä samassa asunnossa heidän kanssaan on toisenlainen. Saraa ahdistaa!
Sara viettää aikaa Ranskassa. Talossa, jonka hän muistaa menneisyydestä ja josta hän on pitänyt. Hän tapaa myös entisen aktivistitoverinsa, mutta heillä ei tunnu olevan mitään yhteistä. Muistot käyvät päälle täysillä; aktivistiryhmän tekemän iskun seurauksena tapahtunut traaginen onnettomuus ei unohdu keneltäkään. Kaikilla oli siihen oma osuutensa ja jokainen selittelee tekemisiään itselleen omalla tavallaan. Lisäksi rakkaus- ja ihmissuhteet hyökyvät sekä muistoina että kylmänä totuutena Saran mieleen hänen palatessaan työmatkalta Suomeen. Hän tekee vielä nykyoloissakin joidenkin mielestä poikkeuksellisen ratkaisun.
Ensimmäinen elämä on kiinnostava, yhteiskunnallisesti kantaa ottava romaani, josta lyövät läpi 1990-luvun tapahtumat; kettutytöt, radikaali aktivismi, erilaiset toimintaiskut sekä makasiinien polttaminen. Tapahtumat kulkevat selkeästi kahdella aikatasolla, joissa näkyy sekä Saran aatteiden että mielipiteiden muuttuminen, mutta myös pelkojen ydin sekä häpeä jostakin tehdystä. Itse pidin tästä, vaikka olisin odottanut hiukan räväkämpääkin kannanottoa ekologisen ajattelun puolesta. Muutoin Sara päähenkilönä on kuin aatteensa ja itsensä myynyt ylemmän keskiluokan uusi edustaja, jolla ei ehkä ole kuitenkaan kaikki mullat ruukussa.
Suosittelen radikalismista, 1990-luvusta, ekologiasta sekä arkkitehtuurista kiinnostuneille – romaanin aiheet ovat aina ajankohtaisia sekä miettimään usuttavia.