Peikkoja on ollut aina olemassa, vaikka ensimmäinen tieteellisesti pätevä havainto tästä skandinaavisesta suurpedosta tehtiinkin vasta vuonna 1907. Peikoista tiedetään kuitenkin melko vähän, niin huomaamattomasti ja hiljaa ne elävät metsien luoksepääsemättömissä loukoissa. Kansantarustomme on kuitenkin rikas peikkoperinteen suhteen. Nyt peikot ovat alkaneet lähestyä ihmisyhteisöjä.
Menestyvä nuori valokuvaaja Mikael, joka Tampereen homopiireissä tunnetaan myös Enkelinä, löytää kotipihansa roskalaatikoiden takaa pienen ja sairaan peikonpennun. Hän ottaa eläimen kotiinsa hoitoon, ja pian peikosta tuleekin Mikaelille ihan oikea lemmikkieläin. Suurpedon pitäminen lemmikkinä on kuitenkin laitonta ja vaarallistakin, joten asia täytyy pitää salaisuutena. Väistämätöntä kuitenkin on, että lopulta salaisuus paljastuu, ja muutamien epäonnisten ja dramaattistenkin yhteensattumien kautta Mikaelin on pakko hyväksyä vääjäämätön: peikosta on päästävä eroon.
Johanna Sinisalon esikoisromaani Ennen päivänlaskua ei voi herätti paljon huomiota ilmestyessään, ja se voitti vuonna 2000 Finlandia-palkinnon, kaikkien aikojen ensimmäisenä fantasia- tai scifi-romaanina. Ennen päivänlaskua ei voi onkin mainio esimerkki siitä, kuinka fiktiivistä ainesta voidaan uskottavasti yhdistää arkirealismiin. Peikkojen olemassaolo tulee annettuna, ja kaikki muu suhteutetaan siihen.
Ennen päivänlaskua ei voi on kerrontarakenteeltaan virkistävän erilainen. Tarina kulkee lyhyissä, pituudeltaan muutamista sanoista muutamiin sivuihin olevissa luvuissa, joissa eri henkilöiden kertojanäänet vuorottelevat. Enkelin lisäksi omia vuorojaan saavat Enkelin entinen poikaystävä tohtori Spiderman, mainostoimiston haluttava Martes, Enkeliin ihastunut Ecke sekä alakerran filippiiniläinen postimyyntimorsian Palomita. Väleihin Sinisalo lisäilee otteita sanomalehdistä, tietokirjallisuudesta, kaunokirjallisuudesta ja kansanrunoudesta. Yhdessä nämä muodostavat hyvin ehyen fantasiakokonaisuuden, joka voisi olla ihan tottakin. Eikö voisikin?