Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Selja Ahavan omaelämäkerrallinen teos Ennen kuin mieheni katoaa on järisyttävää luettavaa kaikille parisuhteessa eläville. Eräänä päivänä Ahavan mies istuu pöydän ääreen ja kertoo haluavansa oikeasti olla nainen. Tästä alkaa matka, joka koettelee aviopuolisoiden uskoa, kestävyyttä ja rakkautta. Mitä tapahtuu, kun toinen ei enää hoidakaan kasvimaata vaan kynsiään? Millaista on mennä kylään, kun aviomiehellä on yllään vaimon vanha hame? Miten rakkaus voi kestää, jos toinen muuttuu täysin toisenlaiseksi? Ja ennen kaikkea, mikä kaikki yhteisestä elämästä on ollut totta, ja mikä valhetta?
Ahavan kerronnasta paistavat läpi tunteet – pettymys, ilo, epäusko, toivo, raivo. Ahava yrittää sopeutua miehensä muutokseen; hän kestää kasvovoiteen, mutta kestääkö hän kynsilakan? Hän kestää käsilaukun, mutta kestääkö hän hameen? Ahava pohtii, onko hän ollut vain miehensä tutkimuksen kohde: tuollainen on nainen, tuolla tavalla nainen käyttäytyy. Ovatko kaikki miehen hänelle ostamat lahjat olleetkin oikeasti tarkoitettu miehelle itselleen? Kun elämän perusta alkaa järkkyä, Ahava alkaa epäillä jo itseäänkin.
Ahava kuljettaa oman tarinansa rinnalla tarinaa Kristoffer Kolumbuksesta, joka uskoi päätyneensä Intiaan, vaikka löysikin Amerikan. Kolumbuksen tarina tuo kirjaan paitsi vertailukohteen Ahavan elämään myös kaivatun irtioton siitä. Ilman Kolumbusta Ennen kuin mieheni katoaa voisi olla jopa liian raskasta luettavaa. Miten löytää rantaan paikassa, josta piirretyt kartat ovat virheellisiä tai niitä ei ole ollenkaan?
Ennen kuin mieheni katoaa on kirja ennen kaikkea luopumisesta. Ahavan mies ei toivo eroa, hän ei ole kuolemassa, hän on vain vähitellen katoamassa. Miehen muutos jää kirjassa sivuosaan, pääpaino on tunteissa, joita se Ahavassa herättää. Miehensä vähitellen kadotessa Ahava kadottaa myös osan itsestään, ja joutuu rakentamaan myös omaa identiteettiään uudeksi. Pakostakin jää miettimään, miten itselle kävisi vastaavassa tilanteessa – kuinka riippuvainen oma identiteettimme loppujen lopuksi on muista ihmisistä?