Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Nopeasti laskettuna tämä käsillä oleva kirja on jo yhdestoista osa Mielensäpahoittaja-sarjassa. Muistan selvästi, miten ensimmäistä kirjaa lukiessani oli ihan pakko nauraa välillä ääneen; aivan sellaisia hörähdyksiä tämä uusi osa ei sentään herätä, mutta hauskahan se joka tapauksessa on.
Sysi-Suomen paikallislehti lopetetaan, ja sen mukana lähtee Mielensäpahoittajan tärkeä äänitorvi eli lehden mielipidepalsta. Mikä nyt avuksi, kun sanomista kuitenkin riittää? Pojantytär ehdottaa blogin pitämistä, ja pienen nurinan jälkeen päähenkilö tämän ”bolgin” sitten perustaakin. Aika lailla näppärästi hän sitten tablettia eli oman nimityksensä mukaan hipaisutelevisiota käyttääkin, ja heti ensimmäiset postaukset peltipoliisin järkevyydestä ja suomalaisten keihäänheittäjien kaatumataudista tuovat blogille paljon seuraajia ja kommentteja. Kuten arvata saattaa, tämä seuraajien määrä vain moninkertaistuu blogin edetessä, etenkin kun kirjoittaja ottaa kantaa vaikkapa niin herkkään aiheeseen kuin maahanmuuttajiin. – Samaan aikaan Mielensäpahoittajan emäntä makaa puhumattomana ja ketään tuntemattomana hoitokodissa, ja mies käy häntä hellästi vaikkakin ulkoisesti karusti syöttämässä ja juttelee hänelle arjen tapahtumista.
Kyllähän tämä kirja taas kerran taattua Kyröä on, ja huumorin lomassa pilkahtavat muistisairaan emännän kaltaiset vakavammatkin asiat. Entä alkaako tähän konseptiin jo kyllästyä? Ehkäpä joku niin tekeekin, mutta minä vielä toistaiseksi en, ja kirjailijan kannan kyllä ymmärtää: mitäpä sitä lypsävää lehmää teurastamaan.
