Pieni pohjoissaksalainen Fürstenfelden kylä valmistautuu vuoden suurimpaan juhlaan. Muuten kylä on hiljainen: huoltoasemaa ei enää ole, varsinaisen baarin sijasta juodaan Ullin autotallissa, väki vähenee, lautturikin on kuollut.
Stanišić kuvaa kyläläisiä lempeästi, huumorintajuisesti ja ystävällisesti. Näkökulma vaihtelee henkilöstä toiseen, siirtyy välillä aina keskiajalle asti; kertojanääni taitaa kuulua kylälle itselleen, eikä kenellekään yksittäiselle henkilölle.
Ennen juhlaa ei tarjoa varsinaista juonta. Yksittäiset henkilöt tekevät asioita, kuten herra Schramm, ”Saksan demokraattisen tasavallan kansanarmeijan entinen everstiluutnantti, sittemmin metsänhoitaja ja nyttemmin eläkeläinen, ja koska rahat eivät riitä, pimeissä töissä Von Blankenburgin maatalouskoneilla”, joka lähtee ahdistuksissaan hakemaan tupakkaa tupakka-automaatilta ja tästä muodostuu melkoinen odysseia, mutta juonesta en silti puhuisi.
Jos siis kaipaat kirjaltasi selkeää juonta ja tarinankuljetusta, Ennen juhlaa on vain pettymys. Juonen sijasta saat mielenkiintoisen näkymän kuolevaan kylään entisessä Itä-Saksassa, tutustut paikallisiin henkilöihin ja kylän vanhoihin tarinoihin.