Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Hautausurakoitsija Orvon harrastuksena on hoitaa muutamaa isoisältään perimäänsä mehiläispesää. Eräänä iltana hän havaitsee yhden pesistä tyhjentyneen, vain kuollut mehiläiskuningatar on jäänyt jäljelle pesän liepeille. Kun Orvo menee kuollut kuningatar taskussaan varastorakennukseensa, havaitsee hän sinne ilmestyneen portin toiseen maailmaan. Samana iltana Orvon poika Eero, ahkerasti bloggaava eläinaktivisti, osallistuu aktivistien iskuun Orvon isän lihatilalle — iskuun, jonka seuraukset ovat traagiset ja dramaattiset.
Johanna Sinisalon romaani Enkelten verta ammentaa aihepiirinsä mehiläisten maailmasta. Hyvin merkittävä osa maapallon kasveista on riippuvainen mehiläisistä ja muista hyönteisistä, jotka pölyttävät niiden kukinnot. Jos kukintoa ei pölytetä, ei kasvi tee hedelmää. Ravintopula iskee ensin tuotantoeläimille ja sitä kautta nopeasti myös ihmisille. Mehiläiset ovat siis ehdottoman tärkeä osa koko maapallon ravinnontuotantoa. Raportit viime vuosilta kertovat, että ensimmäisiä merkkejä mehiläisten laajamittaisesta pesäautiosta on jo näkyvissä. Sinisalo kurkistaa romaanissaan lähitulevaisuuteen, vain noin kymmenen vuoden päähän, jolloin pesäautiosta on tullut jo totta niin Amerikassa, Kiinassa kuin monissa osissa Eurooppaakin.
Toisaalta Sinisalo tutkii mehiläistä elämän symbolina ja mehiläisen merkitystä sivilisaatioiden kehitykselle. Monissa mytologioissa mehiläisen voidaan tulkita olevan elämän vertauskuva. Mehiläispesä on monin tavoin samanlainen organismi kuin ihminen — aistiva, kommunikoiva, oppiva, mukautuva. Oikeastaan mehiläisyhdyskunnan merkittävin ero ihmiseen on se, että se on käytännössä kuolematon. Sinisalo on keksinyt nokkelan tavan ujuttaa suuren määrän toisaalta mehiläis- ja myyttitietoutta sekä toisaalta eläinsuojeluasiaa ja lihansyönnin kritiikkiä kirjaansa: Enkelten verta koostuu puoliksi Eeron blogeista ja niiden kommenteista.
Johanna Sinisalolla on taito luoda kokonaan uutta ja kiinnostavaa muuttamalla olemassaolevasta maailmanjärjestyksestä vain muutamaa pientä parametria. Tätä voisi oikeastaan pitää jopa hänen tavaramerkkinään, niin hienosti se onnistuu hänen muussakin tuotannossaan. Enkelten verta on samaa jatkumoa: mehiläiskuningattarien avaama reitti Toiselle puolelle on oikeastaan ainoa tavallisuudesta poikkeava seikka muuten varsin realistisen tuntuisesti lähitulevaisuutta ennustelevassa tarinassa. Vai onko sekään sittenkään keksittyä? Oletko Sinä pitänyt kuollutta mehiläiskuningatarta kädessäsi?
Enkelten verta on ekologinen dystopia lähitulevaisuudesta, suoranainen maailmanlopun ennustus. Samalla Enkelten verta on sukellus myyttien maailmaan ja pakoa todellisuudesta. Sen traaginen päätarina on koskettava ja kaunis. Kaikkiaan Johanna Sinisaloa on aina mukava vinkata kenelle tahansa.
