Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Kirjavinkkiä aloitetaan harvemmin lopusta, mutta nyt teen niin. Lukiessa meinasin jo harmitella, että onko muuten hyvässä kirjassa liian ennalta arvattava loppu. Onneksi Trussoni yllätti minut ja viimeiset sivut nostivat teoksen hyvästä loistavaksi.
Enkeliopissa on hieman samaa henkeä kuin Umberto Econ Ruusun nimessä, eikä se ole ollenkaan huono asia. 1300-luvun munkkiluostarin sijasta liikutaan kuitenkin pääosin 1900-luvulla Pyhän Rosan luostarissa. Tarina alkaa rauhallisesti, mutta pikkuhiljaa menneisyyden verho raottuu nostaen jännitystä ja antaen aiemmin kerrotuille asioille merkityksiä.
Kerronta kulkee useamman henkilön näkökulmasta, mutta päähenkilö on kuitenkin luostarissa asuva Evangeline. Hän alkaa selvittää vyyhtiä, jossa oleellisena osana on sisar Celestinen kertomat tapahtumat enkelitutkijoiden aiemmista vaiheista.
Enkeli on teemana moneen kertaan käsitelty, mutta Trussonin tarina rakentuu enkelitutkijoiden ympärille tuoden aiheeseen monia ulottuvuuksia. Enkeliä ei kuvatakaan pelkästään hyvänä, vaan myös voimakkaana ja arvaamattomana olentona. Tutkijoiden vastapuolella ovat Nefileiksi kutsutut enkeli-ihmiset, jotka ovat yhtä aikaa lumoavia ja kauhistuttavia.
Enkelioppi tarjoaa samassa paketissa kauneutta ja kauhua, monella asialla tuntuu olevan useammat kasvot. Oikeastaan myös koko kirjalla, joka matkaa historiallisen kerronnan kautta mysteeriksi ja siitä fantasiaksi. Teoksen nimi voisi olla myös Lumoava lyyra ja lukemalla selviää, miksi.
