Rasnan on saari keskellä rannatonta ulappaa ja kokonainen maailma asukkailleen. Siellä asuvat ihmiskunnan jäännökset, jotka aikoinaan pakenivat magian ja teknologian ylilyöntien turmelemasta maailmasta. Uudessa maailmassa on ahdasta ja vallasta taistelevat vastakkaiset ryhmittymät — toiset haluavat avata oven edelliseen maailmaan, toiset haluavat kartoittaa ja tutkia nykyistä löytääkseen uusia maita ja vapauksia.
The Engine’s Child on vastakkainasettelujen kirja. Köyhät vuorovesislummin asukkaat vastaan vauraat kaupunkilaiset, kaupunki vastaan maaseutu, valtasuku vastaan toinen valtasuku, valtasuvut vastaan hallitsija ja niin edelleen. Phillips on luonut varsin rikkaan ja monipuolisen maailman, joka on tunnelmallinen. Valitettavasti maailma on myös sekava ja kirjan alussa lukija on helposti täysin pihalla. Kirjan takaa löytyy sanasto, joka valottaa maailmaa. Sanasto tuli tarpeeseen, mutta olisi asiat voinut tekstissäkin selittää vähän laveammin.
Tietty kerronnallinen hämäryys on tarinan helmasynti muutenkin. Ei tästä ihan kertalukemisella täyttä tolkkua ota. Nautin tunnelmasta, mutta juoni tahtoi välillä hukkua tunnelmointiin. Tiukkojen ja mukaansatempaavien juonien ystäville The Engine’s Childiä ei siis parane suositella. Omaperäisen maailman se sentään tarjoaa.
LibraryThingin suosituskoje tarjoaa tästä pitäville kolmena kovimpana suosituksena Perdido Street Stationia, Pyhimysten ja mielipuolten kaupunkia ja The Etched Cityä. Nämä ovat ihan hyviä vertailukohtia, vaikka The Engine’s Child ei ainakaan kahdelle ensimmäiselle vertailussa pärjääkään.