Noin vuosi sitten tein Liisa Väisäsen mukana kirjamatkan Italiaan ja luin hänen kirjansa Kaikki Italiani. Nyt on tarjolla uusi lukumatka tämän matkailun ammattilaisen ja kulttuuritietäjän johdolla, tällä kertaa Espanjaan. Asuttuaan parikymmentä vuotta Italiassa Liisa Väisänen muutti miehensä kanssa Espanjaan. Sen lisäksi, että hänellä on jo työnsä ja koulutuksensa vuoksi vahva kosketus Espanjaan, hän katselee espanjalaista elämänmenoa nyt myös vakiasukkaan silmin ja yhteiskunnan sisältä käsin.
Kirjan idea on sama kuin aiemmassa Kaikki Italiani -kirjassakin. Luku luvulta edetään kaupungista toiseen ja katsahdetaan paikan historiaan, taiteeseen ja erikoisuuksiin. Ja aivan kuten Italiakin paljastui hyvin monimuotoiseksi, myöskään yhtä ja yhtenäistä Espanjaakaan ei ole olemassa. Espanjassa on 17 itsehallintioaluetta, kieliltään ja kulttuureiltaan toisistaan eroavia alueita. Se, mitä olin aina luullut Espanjan kieleksi ja joskus jopa sen alkeitakin opiskelut – se onkin itse asiassa kastilian kieltä. Lisäksi maassa puhutaan katalaania, galegoa, baskia ja joukkoa muita alueellisia kieliä.
Nuorena kaksikymppisenä Liisa Väisänen aloitti matkanjohtakoulun Mallorcalla ja luontevasti kirjakin vie lukijansa ensimmäiseksi tutustumaan saarelaisiin ja saaren historiaan. Valldemossa lie Mallorcan kauneimpia kyliä ja on kuuluisa Chopinin huvilasta, joka on rakennettu vanhaan luostariin.
Alkuverryttelyn jälkeen muureja, palatseja, taidekeskuksia ja pyhäkköjä suorastaan vyöryy kohti jatkuvana virtana; Sevillan Palacio de las Duenãs, San Plácidon luostari, Prado-museo. Maa on ollut osa Rooman valtakuntaa, joutunut muslimien valloittamaksi ja elänyt maailmanlaajuisen imperiumin suurvalta-aikaa. Se on kokenut vuosisatojen sotaisuudet ja sisällissodan sekä diktatuurin. Jokainen vaihe on jättänyt omat muistomerkkinsä historiaan ja muokannut ihmisten ajattelua. Väisäsen mielestä kuolema onkin läsnä kaikessa Espanjassa, niin taiteessa kuin härkätaisteluissakin.
Minua viehättää Liisa Väisäsen taito tiivistää tietoa mielenkiintoisiksi ja hallituiksi paketeiksi. Teksti ei missään vaiheessa sorru vuosilukujen ja hallitsijoiden luetteloimiseksi ja aina tekstin keskeltä pilkottaa mielenkiintoisia yksityiskohtia. Hauskaa on lukea Andalusian kohdalla vaikkapa siitä, mistä lempinimet Paco tai Pepe juontavat juurensa. Tai siitä, miksi Carmen ja Dolores voivat koirien niminä aiheuttaa suurta hämmennystä ja kenties paheksuntaakin. Kirja evästää myös Santiago de Compostelan vaellukselle kaipaavaa mielenkiintoisilla detaljeilla ja Väisänen toteaakin, että se on ”paitsi tie hiljaisuuteen ja pyhyyden lähteille myös vaellus Euroopan ja kristinuskon historiaan, kulttuuriin ja taiteeseen.”
Enemmän Espanjaa -lomaan ei riitä pitkä viikonloppu ja tuskin viikkokaan alkua pitemmälle. Tästä saa vaikka elämänikäisen projektin itselleen niin halutessaan. ¡Viva España!