Surrealismin ystäville on tarjolla herkullinen lukukokemus. Tiina Raevaaran novellikokoelma jatkaa yhtä nyrjähtäneissä tunnelmissa kuin esikoisromaani Eräänä päivänä tyhjä taivas. Kokoelman novellien maailma on miellyttävän outo, sopivasti vinksallaan, mutta silti ymmärrettävissä. Takakannessa viitataan Leena Krohniin, Jyrki Vainoseen ja Johanna Sinisaloon ja varsinkin kaksi ensimmäistä sopivat Raevaaran viitekehykseksi oikein mainiosti.
Kirjassa kohdataan muun muassa lintujen sairaala ja sinne joutunut mies, sudenkorentoja, siskon kuolema, metsän väkeä, kummallinen kirjekertomus ja sota-ajan juttuja. Monipuoliset tarinat takaavat sen, että useimmille lukijoille löytynee se oma suosikki. Toisaalta novellit muodostavat melko eheän kokoelman, sen verran samankaltaisten aiheiden parissa ne liikkuvat — esimerkiksi luonto on lähellä monissa tarinoissa, tavalla tai toisella.
Maistiaisista kiinnostuneille suosittelen visiittiä Usvaan, jonka arkistoista löytyy jokunen kirjan novelleista hieman aikaisempina versioina (Matildan kuolema ja Sudenkorento omilla nimillään, Lumisade nimellä Mäkinen väki). Nämä novellit ovatkin minusta kokoelman parempaa puoliskoa ja antavat varsin hyvän kuvan siitä, millaista tunnelmaa kokoelmalta voi odottaa.