Johanna Hasun kolmas runokirja tulee taas lähelle ihmistä. En ole kuolemassa vielä sisältää toinen toistaan koskettavimpia runoja. Ne ovat helposti luettavissa ja ne ymmärtää, niin että suorastaan ahmii koko kirjan yhtä soittoa ja haluaa aloittaa heti uudestaan.
Nämä 38 lyhyttä, mutta osuvaa runoa kertovat siitä, kun ihminen sairastuu vakavasti, tässä tapauksessa rintasyöpään. Voi kuitenkin kuvitella, että olipa sairaus mikä hyvänsä, nämä runot luovat uskoa huomiseen. Niissä käydään läpi ajatuksia, että olenko tarpeeksi sairas ja kun joku voi olla vielä sairaampi. Olenko ansainnut tämän, mitä minulle halutaan kertoa. Onko se rangaistus jostain, jos sairastuu. Silti – aina voi mennä metsään, kulkea jo valmiiksi tallattua polkua.
Runoja siivittää Johanna Hasun omat kuvat ja totta kai, ne ovat luonnosta. Kuinka luonnosta voi ammentaa voimaa ja se kauneus lohduttaa. Nämä runot sanoittavat monen ihmisen ajatuksia, valavat toivoa ja antavat luvan vain olla.
Taivas oli tyhjä
Eteisessä seisoi enkeli
pyysi lasin vettä
kiitti ja katosi
Omenapuussa istunut suru
kiipesi alas
heilautti kättään ja siirtyi hiukan kauemmas