Vuoden 2016 Finlandia-ehdokkaat on julkistettu ja ilokseni yksi heistä on Riku Korhonen kirjallaan Emme enää usko pahaan. Kirjan nimi, Muumi-sarjakuvan tarinasta lainattu, herättää lukijan uteliaisuuden ennen ensimmäistäkään auki käännettyä sivua. Ihmisen alttius pahaan kun on tähänastisen historian valossa ollut aika lailla kroonista laatua.
Eero ja Aino viettävät turvallisen keskiluokkaista elämää Turun Ispoisten viehättävässä miljöössä. Yhdessä rakennettu hyvä elämä on kuitenkin alkanut turhauttaa Eeroa. Elämästä on kadonnut impulsiivisuus ja intohimo, miehisyys on kulahtanut harmaaksi raidaksi parisuhteessa. Työkseen Eero tarjoaa asiakkailleen jännitystä värikuulapelien ja leikkisodan kentillä. Avioliittonsa Eero aikoo virkistää järjestämällä vaimonryöstön. Ottaa kuskin paikan elämässään ja avioliitossaan.
Eero tarvitsee ystävänsä Larin apua oman vaimonsa kaappaamisessa. Miehet ovat tunteneet toisensa nuoruusvuosista saakka, ja Lari taipuu – joskin vastahakoisesti – Eeroon pyyntöön. Larin omaa elämää varjostavat ahdistavat pakkoajatukset ja juuri päättynyt parisuhde, yhteys Eeroon on sentään jäljellä. Kun mies pyytää, niin kaveri auttaa. Eeron innokkaat suunnitelmat saavat kuitenkin aivan vääränlaisen käänteen ja suistavat koko kolmikon julmaan luisuun.
Aviodraama on kirjassa lopultakin vain sivujuoni, sysäys suurempiin ympyröihin aina elämän arvaamattomuudesta rooleihimme miehinä ja naisina. Ympärillä ahnas yhteiskunta vaatimuksineen, jotka me käsikirjoituksen mukaan yritämme täyttää ja luulemme sillä onnellistuvamme. Kirjan kansi puhuttelee värivalinnallaan; miehisyyden ja miesten vallan julistukset on kääritty hempeilevään marjapuuron punaiseen. Hieno romaani Korhoselta, suosittelen.