Emma ja Uno ei ole mikään hunajainen kaiken kestävä ja kattava rakkausromaani, vaan ihan kaikkea muuta. Kun tartuin kirjaan, en oikeastaan tiennyt siitä muuta kuin kirjan tekijän ja sen, että kirjalla on todellisuspohja.
Emma ja Uno on loistavasti kirjoitettu ja paikoitellen ihan jännittävä kirja. Märta Tikkanen paljastaa sivu sivulta miten kaikki oikein meni — tai luultavasti meni.
Emma ja Uno ovat kirjan pääpari, joiden rakkaus on muuta kuin saattaisi olettaa. Uno on sen verran Emman kanssa, että alulle saatetaan kuusi lasta, mutta muutoin juuri ei yhdessä olla. Lukijana olin koko kirjan niin raivoissani Unolle, kuinka hän saattoi olla niin ärsyttävä. Vastavuoroisesti taas Emma saa kyllä kaiken sympatiani.
Eletään 1800–1900-lukujen taitetta ja yritetään selvitä arjessa, mikä ei ole helppoa. Uno hupuloi rahansa, omat ja vieraat, itsekkäästi eläen. Emma koittaa saada lapsensa elätettyä. Kaikkien vaikeuksien läpi lapset varttuvat ja kasvavat kunnon kansalaisiksi, joista yksi on Märta Tikkasen äiti. Jännäsin sitäkin kaiken matkaa, kuka heistä se on ja se selvisi vasta loppupuolella.
Pääkaupunkiseudun kuvaus itsenäistymisen ja sotien aikana on kiehtovaa. Kuinka Töölökin vaikutti ihan maaseudulta. Kun Kansallismuseo rakennettiin. Kaiken kaikkiaan ihana kirja!