Lopultakin Emily the Strange tulee Suomessa esiin, oikeana kirjana piirroksineen kaikkineen. Hän on oman elämänsä yksinäinen oudokki, tumma gootti, huippunerokas taiteilija, uneksija ja rokkari, joka salaperäisine kissoineen seikkailee uppo-oudossa todellisuudessa.
Mustiin pukeutunut tyttö istuu puistossa muistinsa menettäneenä ja alkaa selvittää henkilöllisyyttään. Hetken hän uskoo olevansa eräs kadonnut tyttö! Ups, kaamea erehdys, keskiluokkaiseen ja pinnalliseen elämäntapaan hän ei sopeudu sullomallakaan. Hän tutustuu outoihin Blackrockin pikkukaupungin ilmiöihin, kuten friikkisirkukseen ja kauniiseen, mutta hiukan vähäjärkiseen ja hitaaseen golemiin. Onneksi hän huomaa, että ei ole ongelmaa, johon hän ei keksisi nerokasta ratkaisua! Lisäksi hän rakastaa listoja, joita kirjastakin löytyy kadehdittavan monipuolisesti.
Kirjasta selviää myös, mistä kissat ovat peräisin, miten Emilystä on tullut Emily ja mistä muistinmenetys johtuu. Hänelle selviävät myös pikkukaupungin todelliset kasvot, isoäidin perintö sekä oudot tapahtumat hänen ympärillään. Taustaa siis kaikelle, mitä aikaisemmin hänestä on vain kuultu ja arvailtu. Eräs tosi tärkeä asia tietysti on se, että Äiti on olemassa ja Emily löytää hänet — tai päinvastoin.
Eli tässä todellakin kaikki, mitä olet aina halunnut tietää Emily the Strangesta, Emilyn oman päiväkirjan muodossa. Siitä päivästä lähtien, kun muistinmenetys tapahtui. Emily sinänsä on kultti-ilmiö, visuaalisesti vaikuttava kissoineen kaikkineen. Hän tarjoaa omintakeista, kriittistä asennetta ja melkoisen katu-uskottavaa yksilöllisyyttä ja erilaisuutta.
Emily on levinnyt vaihtoehdoksi siposievälle pinkille kiltille tyttökulttuurille ja onnistunut mainiosti. Emily-brändi syntyi 15 vuotta sitten terävine lausahduksineen, mm. ”Have a bad day!”, ”Get Lost”, ”Be All You Can’t Be” ja ”Wish You Weren’t Here” sekä levisi nopeasti marginaaliryhmien katumuotiin ja tuli vuonna 2001 tunnetuksi myös sarjakuvana.
Kirja on visuaalisesti taidokkaasti tehty, mielestäni jopa kaunis. Kuvittelisin varhaisnuoren tai nuoren jopa pitävän kirjan ulkonäöstä ja sisällöstä, huolisi ehkä lahjaksikin. Puna-musta-valkoiset piirrokset rytmittävät tarinaa ja varsinkin kissat tulevat tutuiksi viimeistään tässä vaiheessa. Suomentajalla on varmasti ollut hauskaa Emilyn sanontoja käännettäessä ja miettiessä, sen verran rätväkkää kieltä tämä käyttää —käännös on osuva, jos ajatellaan peruskohderyhmän ikää ja kielenkäyttötaipumuksia…
Suosittelen nuorille ja oudoille aikuisille eli itse pidin tästä melkoisesti. Mukaansatempaava, jännittävä, mielikuvituksellinen, terävä ja hauska tarina kaikkinensa. Myönnetään, Emily the Strange on hyvin tuotteistettu merkki, mutta tämä on silti mielenkiintoinen ja mukava kirja kaikenikäisille tietyn tyyppistä valtavirtaa vieroksuville yksilöille.