Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Elysionin tuli on Prefekti Dreyfus pulassa -sarjan toinen osa. Sarjan aloitusosa Prefekti on ilmestynyt jo kymmenisen vuotta sitten, eikä ilmestyessään ollut varsinaisesti sarjan aloitusosa, vaan itsenäinen teos Ilmestysten avaruuden maailmassa. Jatko-osa osuu siis varmasti monille tilanteeseen, jossa edellisestä osasta ei kovin tarkkoja muistoja ole.
Se ei onneksi haittaa. Tapahtumapaikkana on edelleen Timanttivyö, Yellowstone-planeettaa kiertävä habitaattien rengas. Tätä maailmojen kirjoa hallinnoi demokraattinen anarkia, jossa kaikki päätökset tehdään kyselemällä kaikkien kansalaisten neuraali-implanteilta mielipiteitä asioihin.
Äänestysytimet laskevat äänet ja päätökset tehdään sen mukaan. Järjestelmän toimivuutta valvovat prefektit, joilla on tarvittaessa valtaa puuttua tilanteisiin. Prefektejä on kuitenkin vähän ja mitä vähemmän he asioihin puuttuvat, sitä parempi.
Timanttivyössä vaikuttaa kuitenkin Devon Garlin, intomielinen demagogi, jonkinasteinen sekoitus populaaripoliitikkoa ja kulttijohtajaa, joka ajaa habitaatteja irti prefektien valvonnasta. Samalla prefektejä vaivaa Kulovalkea, outo epidemia, joka tappaa maailmoista ihmisiä sattumanvaraisesti, mutta yhä kiihtyvällä tahdilla, mikä on omiaan edistämään käsitystä prefekteistä kyvyttöminä auttaa.
Kuinka prefektien pitäisi siis ratkaista ongelmat? Kulovalkea pelaa tietysti suoraan Garlinin pussiin: se osoittaa, miten kyvyttömiä prefektit ovat suojelemaan Timanttivyötä. Toisaalta Garlinin torjuminen on sekin huono juttu, koska se vaikuttaa ongelmien lakaisemiselta maton alle ja lietsoo marttyyrihenkeä.
Elysionin tuli on villi sekoitus teknologiaa, politiikkaa ja hyviä kysymyksiä siitä, miten pitäisi suhtautua demokratiaa sen omin keinoin horjuttaviin tahoihin ja siitä, miten vallanpitäjien tulisi vastata populisteihin, jotka vapaina lietsovat epäsopua ja torjuttuina keräävät marttyyripisteet. Kiinnostavaa pohdiskelua ja vauhdikkaita juonenkäänteitä – siis varsin mainio kirja jälleen kerran. Alastair Reynolds on edelleen hyvässä terässä.
