Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tiinan tarina saa jatkoa, kun hänen äitinsä Anita Korhonen jatkaa ja kertoo Tiinan selviytymisen. Kirjeitä Tiinalle -kirjassa kerrotaan huumeisiin retkahtaneen Tiinan vaiheet äidin näkökulmasta. Kirja loppuu siihen, kun ei edes tiedetä missä Tiina on.
Elossa jälleen on jatko-osa ja kertoo siitä, kuinka Tiina ilmoittaa olemassaolostaan ja kuinka pääsee kuiville. Äiti asuu Yhdysvalloissa ja Tiina on koko kirjan ajan Lontoossa. Aikaa kuluu viisi vuotta ja sen aikana Tiina vihdoinkin alkaa opiskella. Jo edellisessä kirjassa minua ärsytti äidin jatkuva patistaminen Tiinaa opiskeluun. Jos on käyttänyt huumeita todella kauan, niin miten sitä noin vain alkaisi yhtäkkiä opiskella. Se kuitenkin toteutuu, kun Tiina pääsee uskonnolliseen asuntolaan, jonka vastapäätä on yliopisto.
Välillä ärsytti lukea, kun Tiina vain pyysi rahaa kaiken aikaa ja oli niin ärsyttävä, huijasi ja sepitteli tarinoita. Oli kuitenkin aikuinen, 38-vuotias. Koko elämänsä oli elänyt vain huumeiden parissa ja vailla minkäänlaista vastuuta, vaikka oli yritetty auttaa lukuisia kertoja.
Äidin rakkaus kuitenkin on niin kestävää ja tässä tapauksessa hedelmällistä. Kirja on melko lailla jankkaamista ja sen takia välillä teki mieli lopettaa, mutta kuitenkin kirja oli niin koukuttava, että oli silti pakko lukea ahmimalla loppuun. Oli pakko tietää, miten Tiinan käy. Montako kertaa repsahtaa ja onko mikään totta.
