Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olen ollut koukussa alusta asti Alex Schulmanin kirjoihin, koska vaikka ne ovat romaaneja, niin niissä on aina todellisuuspohja. Ei minulle tarvitse kertoa silkkaa faktaa, koska se ei aina ole niin kiinnostavaa. Kun kerrotaan romaanina, se kiehtoo, koska siinä on sellainen ihana ripaus sitä taiteellista näkökulmaa, jolloin tarinasta tulee paljon mielenkiintoisempi.
Alex Schulman osaa sen taidon, kertoa omasta suvustaan niin, että se tempaisee lukijan heti otteeseen.
Eloonjääneet kertoo veljeksistä, kolmesta pojasta, heistä jotka jäivät eloon tai siis, jotka vielä ovat elossa, kun isovanhemmat ja vanhemmat ovat kuolleet. Heistä on jo kerrottu. Ihmeellisiä tarinoita.
Kolme aikuista miestä ovat äitinsä tuhkauurnan parissa ja kaikkea tulee mieleen. Liikuttavaa se, että ainahan se on ollut niin, miten veljekset tappelevat, melkein verissä päin, mutta miten se suhde on tärkeä. Tiukan paikan tullen aina ollaan yhtä. Mahtava kohtaus on se, kun veljekset ovat mittelemässä uimista ja kun ei vaan jaksa, niin miten siinä porukassa pärjätään ja selvitään.
Mitä kaikkea tapahtui lapsuudessa, kuinka kaikki kokivat mitä tapahtui. Käydään läpi niin paljon asioita, kalastuksesta lähtien. Kuka pelkäsi kaloja ja millaista oli se kala saada. Äidin ja isän olemiset, kun he menivät päiväunille. Kolmen veljeksen eläminen on vaan niin sellaista, että kyllä siihen voi heti mennä mukaan. Jokainen on kuitenkin niin erilainen.
Kirja on kaiken kaikkiaan äärimmäisen kiehtova, sen lukuisat kohtaukset niin mukaansa tempaavia, että heti on mukana kuvioissa. Ajatus siitä, että millaista on veljesten suhde, elinikäinen ja vahva, se vaan koskettaa.
Naisena ja äitinä on upeaa lukea siitä, ymmärtää ja olla perillä siitä, millaista se sisarusten elämä voi parhaimmillaan ja pahimmillaan olla. Liikuttavaa!
Miten toivon, taas, että Alex Schulman kirjoittaisi lisää, sillä hänen kerronta on vaan niin lumoavaa.
