Suomen supernaisia -kirjasarja on edennyt toiseen osaan ja parrasvaloihin päätyy tällä kertaa aikansa kapinallinen Ellen Thesleff (1869–1954). Miestenvaatteissa kalastamaan tottunut ja tukkansa lyhyeksi kyninyt Thesleff herätti jo ulkonäkönsä puolesta huomiota, eikä todellakaan kuulunut niihin naisiin, jotka pelkäsivät tuoda itseään ja omaa osaamistaan esiin. Tulihan Thesleff sentään kuuluisaksi lauseestaan ”Minä maalaan kuin jumala”.
Itsevarmuus näkyi myös hänen taiteessaan, joka muuttui vuosien myötä yhä rohkeammaksi, varsinkin värien käytöltään. Tätä on ymmärretty hyödyntää myös kirjan kuvituksessa; kirjan edetessä kuvitus muuttuu värimaailmaltaan heijastelemaan Thesleffin käyttämää väripalettia.
Leena Virtasen kerronta on jälleen kerran hyvin sujuvaa ja uteliaisuutta herättelevää, pidin tästä kirjasta jopa enemmän kuin sarjan ensimmäisestä kirjasta, joka kertoi Minna Canthista. Tosin en ole varma johtuuko se siitä, että Ellen! on oikeasti parempi kirja vai siitä, että Ellen Thesleffin elämä vain henkilökohtaisesti kiinnostaa minua enemmän. Kuvittaja Sanna Pelliccioni ei myöskään petä, värikäs kuvitus yhdistää jälleen kollaasimaisia elementtejä ja lopputulos tuntuu poikkeuksellisen tuoreelta. Ei mikään ihme että sarjan ensimmäinen kirja valittiin yhdeksi vuoden 2018 kauneimmista kirjoista, enkä ihmettelisi jos Ellen! saisi saman kunnianosoituksen tänä vuonna.
Kiehtova, omapäinen ja itsevarma Ellen Thesleff on oikein oivallinen valinta suomalaisten suurnaisten joukosta ja myöskin sellainen ihminen, joka toimii erinomaisena roolimallina. Kyseessä on siis jälleen kerran sekä visuaaliselta anniltaan että kerronnaltaan erinomaisen mielenkiintoinen lastenkirja, jota voi ilman muuta suositella kaikille kiinnostuneille.