Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ellen Thesleff on ollut viime aikoina paljon tapetilla ja viime syksynä kuuluisasta symbolistista ja ekspressionistista saapui viimein myös sarjakuva. Thesleffin elämää tarkastellaan sarjakuvassa kolmen paikkakunnan kautta, joilla oli voimakas vaikutus hänen elämäänsä ja ilmaisuunsa. Pariisissa Thesleff uppoutui eri taidevirtausten maailmaan ja siirtyi naturalistisesta ilmaisusta symbolismiin. Firenzessä Thesleffin väripaletti puolestaan avautui siihen voimakkaaseen värimaailmaan, josta hänen taiteensa on erityisesti tunnettu ja Edward Gordon Graigin vaikutuksesta hän kiinnostui tuolloin myös puugrafiikan tekemisestä. Sitten viimein on Murole, hiljentymisen ja luonnonkauneuden paikka, joka voimakkaasti inspiroi Thesleffin taidetta.
Valittu näkökulma on mielestäni oikein onnistunut. Thesleffin taiteen evoluutio ja erilaiset taiteelliset- ja yhteiskunnalliset virtaukset tulevat sarjakuvassa selväksi, vaikka toisaalta Thesleff persoonana jääkin hieman tässä tarkastelussa sivuosaan. Tässä suhteessa Ellen T.:tä on mielenkiintoista verrata samoihin aikoihin ilmestyneeseen Reetta Niemensivun Maalarisiskot -sarjakuvaan, jonka kanssa sillä on varsin paljon yhteistä. Kumpikin sarjakuva tarkastelee naistaiteilijuutta vuosisadan vaihteessa ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.
Varsinkin sarjakuvien aloitus on hyvin samankaltainen, sillä kumpikin sijoittuu Pariisiin, jossa nuoret taiteilijanalut ovat ottamassa oppia. Kummankin sarjakuvan episodimainen kerronta ja raikas värimaailma muistuttavat niin ikään toisiaan kovasti, vaikka Annukka Mäkijärven ja Niemensivun piirustustyylit muuten eroavatkin aika lailla. Samaa aikakautta kun käsittelevät, on sarjakuvissa myös vähän päällekkäisyyttä mitä tulee henkilöhahmoihin: Helene Schjerfbeck käväisee myös Ellen T:ssä ja Albert Edelfeltin ateljee vilahtaa kummassakin sarjakuvassa yhtenä tapahtumapaikkana.
Sarjakuvat eroavat ehkä eniten sen suhteen, että Ellen T. tarkastelee päähenkilöään enemmän historiallisten yksityiskohtien kautta. Tämä ei ole mikään ihme, sillä sarjakuva pohjautuu Hanna-Reeta Schreckin kirjoittamaan elämäkertaan Minä maalaan kuin jumala : Ellen Thesleffin elämä ja taide. Sarjakuva on siten melkein dokumentaarinen lähestymistavassaan ja sen kautta myös oppii Thesleffistä taiteilijana yhtä sun toista, olkoonkin että mihinkään syväluotaavaan analyysiin 77-sivuinen teos ei veny. Sarjakuvan lopusta löytyy myös näppärä aikajana, jota tällaisena historian ystävänä aina kovasti arvostan.
Tämähän on puhdas makuasia, mutta Maalarisiskoja taannoin hieman kritisoin siitä, että tarina jäi historian käsittelyltään hieman pinnalliseksi ja keskittyi enemmän naistaiteilijuuden kokemukseen. Toisaalta, jos verrataan sarjakuvien kuvakerronnallisia ansioita, niin Maalarisiskot on puolestaan siinä suhteessa sittenkin sujuvammin kerrottu tarina. Visuaalisesti kummatkin sarjakuvat ovat varsin omaperäisiä ja mielenkiintoisia kokemuksia.
Arvosteluna tästä tulikin hieman poikkeuksellinen, kun tällä tavalla poikkesin myös aivan toiseen teokseen. Koin kuitenkin tätä lukiessani hyvin voimakkaasti, että sarjakuvat täydentävät toisiaan loistavasti ja niitä oli erityisen mielenkiintoista lukea nimenomaan rinnakkain, verraten niiden erilaisia kerronnallisia ratkaisuja toisiinsa. Kummassakin on sarjakuvana vahvuutensa ja heikkoutensa, mutta yhdessä luettuna paketti on oikein mainio. Mikäli siis suomalaiset taiteilijat kiinnostavat niin suosittelen tarttumaan kumpaankin sarjakuvaan.
