Tämä Hilkka Vitikan kirja ilmestyi jo vuonna 1997, mutta luin sen vasta nyt. Se osui vaan käteeni ja koska olin jonkun aikaa sitten käynyt Kotkaniemessä, minua alkoi kiinnostaa enemmän siellä asuneet.
Muutenkin ”maan äitien” ja entisaikojen naisten elämä kiinnostaa. Miten on eletty ja selvitty ennen. Sitä on jännää vertailla nykyaikaan. Jotenkin tuntuu, että ennen on ollut vaikeampaa jo siksi, koska naisen asema oli niin huono.
Tämä pieni kirja, vain 179 sivua, on todella pähkinänkuoreen pakattu tarina yhdestä naisesta, joka eli 1869–1953. Ellen Svinhufvud oli syntynyt Turussa. Hän meni naimisiin Per Erik Svinhufvudin kanssa ja yhdessä he asuttivat Kotkaniemeä Luumäellä. Heille syntyi kuusi lasta.
Ellen ja ”Ukko-Pekka” olivat sopuisa pari ja kun Per-Erik karkoitettiin 1914 Siperiaan, Ellen lähti mukaan. Tuli välillä Suomeen hoitamaan lapsia ja kotia, mutta kävi vielä kolme kertaa Siperiassa.
Kun Per-Erikistä tehtiin presidentti 1931, Ellenistä tuli maan äiti. Oli pakko muuttaa Helsinkiin, mutta Kotkaniemi säilyi silti. Ellen rakasti puutarhaansa ja kanojaan. Kun hän miehensä kuoltu muutti vähäksi aikaa Lammille, pappilaan, hän otti kanat mukaansa.
Tämä kirja on niin näppärästi kasattu, että lyhykäisyydestään huolimatta siinä tuntuu olevan mukana kaikki oleellinen. Lisäksi kuvia!