Ellan Toscana on nimensä mukainen teos. Sen luettuaan tietää, mitä on elämä – tarkemmin sanottuna kyläelämä – Italiassa. Se on rakastavia perheitä, vallatonta vieraanvaraisuutta ja kauniita maisemia. Yhtä lailla se on yhdistävää yhteisöllisyyttä, torielämää ja juhlia, avunantoa ja ystävyyttä. Mutta mitä vielä? Tietysti rakkautta ruokaan; yhteisiä aterioita, laadukkaita raaka-aineita ja paikallisia erikoisuuksia. Kala on tuoretta, oliiviöljyllä on väliä ja viini on hyvää – tai sitten ei.
Toscanan ja sen elämäntyylin ohella Ella esittelee joukon hänelle syystä tai toisesta tärkeitä ihmisiä. Nämä tarinat tuovat kirjaan entistä enemmän aitoutta ja niiden myötä lukija pääsee kurkistamaan ihan ”oikeiden” kyläläisten elämään. Oiva lisämauste siis. Tottakai teoksen omakohtainen ja tarinoiva tyyli tekee siitä myös matkan tekijän omaan elämään, toimittaja ja juontaja Ella Kannisen 15 vuotta sitten alkaneisiin Italian vuosiin.
Mitä teoksen resepteihin tulee, ne tuntuisivat tarjoilevan lukijalle kattauksen toscanalaisia perinteitä. Ohjeet eivät ensituntumalta vaikuta kovinkaan haastavilta, joten uskoisin, että niiden toteuttaminen onnistuu monen tasoiselta kokilta – puhuuhan Ella itsekin läpi kirjan, kuinka hänen olemattomat keittiötaitonsa ovat Italiassa vietettyjen vuosien ansiosta kohonneet peräti tyydyttävälle tasolle. Sukujuhlan pääkokiksi hänestä ei kuitenkaan vielä olisi. No, Italia opettaa.
Tätä kirjaa suosittelen erityisesti niille, jotka pitävät Italiasta, hurmaantuvat sen tavoista ja kauniista maisemista. Jos silkkaa keittokirjaa etsii, tämä ei taida olla se paras valinta, mutta nojatuolimatkailijaa opus hemmottelee toden teolla. Kannattaakin varautua matkakuumeen äkilliseen nousuun…